Kun lapsi lyö, se ei ole meillä vain pientä huitomista. Välillä olen saanut nyrkistä vatsaani seursuksena ilmat pihalle ja pahimmillaan kasvoihin. Onneksi kasvoihin ei ole jäänyt suurempaa mustelmaa, jottei tarvi selitellä ihmisille.
kun lapsi heittelee tavaroita, se ei ole vain villasukkia. Välillä meillä lentää keittiöjakkarat ja laatikot.
kun lapsi huutaa, se on lähes joka päiväistä ja siihen valitettavasti tulee jossain vaiheessa lähdettyä mukaan.
kun lapsi kiusaa muita, pikkuveli ja mieheni ovat hänelle mieluisimmat kohteet. Lisäksi lapsi valehtelee, että syy olisi toisessa osapuolessa.
kun lapsi nauraa ja irvistee päin naamaa, mieheni saa siitä eniten osakseen. Kieltäessäni tai komentaessani lasta, saatan saada vain naurua ja ilkkumista osakseni. Miksi lapsi ei osoita kunnioitusta?
Kun lapsi riehuu koko päivän, se kuluttaa voimia äärettömän paljon.
Silloin ei ole helppoa olla rauhallinen ja ymmärtäväinen äiti. Kun yrität kaikkesi ja mikään ei muuta käytöstä. Silloin olo on toivoton ja epäonnistunut.
Vanhemmuus ei ole ainakaan minulle PELKKÄÄ iloa ja onnea, vaikka rakastankin lapsia valtavasti. ♥️♥️
Olen jo viisi vuotta sitten hakenut ensimmäisen kerran tukea haasteisiin Ison Karhun kanssa ja sen jälkeen olemme olleet asiakkaina mm. perheneuvolassa, lasten psykalla ja perhetyössä. Kaikkialla minua on sanottu turvalliseksi äidiksi, jolle voi näyttää tunteensa. Olen saanut kaikilta samoja keinoja, mutta mikään niistä ei ole auttanut kuin korkeintaan hetken. Puhumalla pitäisi saada lapsi rauhoittumaan ja tottelemaan, mutta meillä se ei ainakaan ole onnistunut. Välillä joudutaan istumaan jäähyllä niin, että aikuinen pitää lasta kiinni jopa päästä. Muuten hän hakkaisi päällään pitäjää tai purisi. Välillä minusta tuntuu, ettei meidän tilanteita täysin ymmäretä, koska ihmisten on vaikea uskon meidän herttaisesta ja fiksusta lapsesta tuollaista käytöstä.
Olen äitinä toisinaan huolissaan lapsen käytöksestä ja siitä mistä se mahtaa johtua. Paljon puhutaan perheväkivallasta, mutta mitä jos sen tekijänä onkin lapsi?
Mikä saa lapsen tekemään tuollaista?
Olenko äitinä tehnyt jotain pahasti väärin?
Onko meidän suhde vaurioitunut vai johtuuko se pienen lapsen elämään mahtuneista traumoista? Onko tilanne vielä korjattavissa?
Lapsi ei itsessään ole tietenkään paha, vaan käytös kumpuaa jostakin. Haluan lapselleni vain parasta ja olisin toivonut hänelle tasaisempaa pienen lapsen elämää, mutta aina olosuhteille ei voi mitään. Toivon hänen oppivan sietämään pettymyksiä ja epäonnistumisia,mutta säilyttävän hyvän itsetunnon.
Onneksi on hyviäkin päiviä. Vaikean päivän jälkeen pyydämme aina anteeksi. Joka ilta kerron äidin rakastavan ja lapsen olevan rakas sekä ihana. ♥️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)