Vuosi on kulunut siitä, kun IsoKarhulla diagnosoitiin ADD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) ja tammikuussa aloitettiin lääkitys. Nyt oli aika kontrollikäynnille. Tässä vähän kuulumisia lääkärikäynniltä.
IsoKarhu kävi puoli vuotta musiikkiterapiassa, mutta hän ei halua käydä siellä. Koki musiikkiterapian tylsäksi, eikä heillä oikein kemiat kohdanneet terapeutin kanssa. Musiikkiterapiaan lähteminen oli aina vastenmielistä, vaikka häntä koitettiin kannustaa. Musiikkiterapeutin mukaan poika hyötyy terapiasta ja tavoitteita saavutetaan. Me emme vanhempina ole oikein huomanneet vaikutuksia, eikä IsoKarhu itsekään huomaa saaneensa apua. Tämä on harmi, koska poika on todella musikaalinen ja se olisi voinut olla hyvä keino purkaa tunteita. Onneksi pojat voivat kotona soittaa ja heidän isänsä osaa myös ohjata siinä.
Isokarhulle ei ole koulussa suuria haasteita ja lääkitys auttanut keskittymiseen. Lääkkeestä kuitenkin tullut pahoinvointia ja päänsärkyä, joten se päätettiin vaihtaa toiseen. Opettajan mukaan poika on ahkera, avoin ja tunnollinen oppilas. Kirjoittaminen on epäsiistiä, joka voi johtua vaikeudesta keskittyä. IsoKarhu osaa tuottaa kuitenkin sisällöllisesti hyvää ja mielikuvituksellista tekstiä. Toisinaan heillä tulee kavereiden kanssa riitaa ja IsoKarhu on kärkäs syyttelemään muita. Tätä samaa tapahtuu kotonakin ja ristiriitatilanteissa toimimista harjoitellaan vielä pitkään. Joskus tuntuu, ettemme me aikuisetkaan osaa toimia niissä.
Meillä käy toistaiseksi vielä perhetyöntekijä ja pyysin hänenkin huomioita lääkäriä varten. Hän oli kiinnittänyt huomiota, että mielipahan tullessa IsoKarhu alkaa lyömään ja potkimaan rajusti pikkuveljeään sekä isäpuolta. Usein vihaisuus ja kiukkuisuus näyttää kotioloissa purkautuvan tavaroiden heittelemisenä ja huutamisena sekä satuttamisena. Lasten isän sanojen mukaan heidän luonaan kuitenkaan tällaista ei ole, eikä ole koskaan ollut. Tämä haaste ei ole minun luonani uusi, vaan alkanut jo pojan ollessa 3 vuotias. Olen koittanut hakea apua ja keinoja meille, mutta mikään ei ole käytöstä kitkenyt pois tai suoraa syytä sille. Minulla on menetelmiä, joita käyttää agressiivisuuden tullessa. Lapsi kuitenkin kasvaa ja voimaa tulee lisää, mutta onneksi nämä eivät kuitenkaan ole enää nykyään päivittäisiä tilanteita. IsoKarhu on todella herkkä ja reagoi helposti ilmapiiriin, muutoksiin ja muuhun aistimaansa. Perhetyöntekijä on huomannut myös, että mielialanvaihtelut tulevat hyvin nopeasti, eikä niihin usein näytä olevan mitään ulkoista syytä. Aika näyttää tuleeko tämä lisääntymään vai helpottamaan.
Pojalta otettiin myös geenitestit, mutta niissä kaikki oli kunnossa. Lisädiagnoosiksi tuli "määrittämätön lapsuuden tunnehäiriö". IsoKarhulla lopetellaan asiakkuus lasten psykan puolella ja lääkityskontrollit siirtyvät kouluterveydenhuollon puolelle. Kontakti perhepalvelukeskukseen kuitenkin harvakseltaan jatkuu ja lisätään, jos tarve vaatii. Pian tulossa myös PikkuKarhun neurologian terveisiä, joista kirjoittelen teillekin.
Niin fiksu,
Niin paljon omia johtopäätöksiä tekevä,
Niin paljon kokenut,
Niin paljon muista huolta kantava,
Niin rakas,
esikoiseni hän on. 💓
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)