Viime syksynä aloitin työharjoittelun ja kävin useissa perheissä, joten tapasin paljon ihmisiä. Meidän alueellamme tilanne oli rauhallinen, emmekä käyttäneet maskeja. Olin syksyn aikana useaan kertaan pienessä epämääräisessä flunssassa ja kävin ohjeistuksen mukaisesti herkästi testeissä. Tiesin ettei se voisi olla koronaa, mutta halusin toimia vastuullisesti. Lisäksi en halunnut riskeerata, että veisin taudin työharjoittelupaikkaani. Epäilen suuresti sairastelun olevan työpaikan sisäilmaongelmista ja oman elämän tuomasta stressistä.
Nyt olen työpaikassa, minne työntekijöitä tulee eri paikkakunnilta ja sairaanhoitopiireistä. Meidän sairaanhoitopiirin alueella tilanne on perustasolla, mutta joidenkin työntekijöiden alueella ei ole. Käytämme töissä maskeja ja kahden metrin turvavälejä, mutta turvavälit eivät aina toteudu työhuoneen koon takia. Maskin käyttäminen pitkin päivää tekee hieman sairaan olon, joka laittaa kuulostelemaan omaa vointia. Meillä on työskentelyä ihmisten kanssa, eikä päivittäinen etätyö onnistuisi kovinkaan helposti. Kuljemme 3-4 työntekijän porukassa meidän alueeltamme samassa autossa, joten sekin lisää riskiä saada tartunta. Koska on sosiaalialalla laitosympäristössä töissä, tulee olla erityisen herkästi ottamaan kaikki oireet vakavasti. Lapset käyvät koulussa ja harrastuksissa normaalisti, eikä niitä ole laitettu tauolle. He asuvat joka toinen viikko isänsä ja hänen tyttöystävän luona, joilla on omat pakolliset sosiaaliset kontaktit. Kauppaostokset tilaan noutoautomaattiin, joten kaupassa ei tarvitse viettää aikaa.
Jatkuva voinnin tarkkailu ja sosiaalisten kontaktien arviointi sekä minimointi alkavat tuntua jo raskailta. Jos vähänkään on kurkku kipeä tai nenä tukossa, alkaa jo miettiä; entä jos se onkin korona ja ketä kaikkia olen tartuttanut? Kaukana ne ajat, kun pieni flunssa töissä oli ihan normaalia. Kaipaan perhettäni, jotka asuvat yli 200 kilometrin päässä. Olemme 2020 vuoden aikana nähneet ehkä neljä kertaa, joka on todella vähän. Kaipaan ystävien kanssa vietettäviä illanistujaisia. Haluaisin mennä salille, mutten sitäkään uskalla. Aiemmin en pelännyt koronaa, mutta nyt huomaan sen saaneen jonkinlaisen vallan. Riskejä on sen verran paljon, vaikka olen koittanut vetää ne minimiin. En pelkää itseni takia, vaan ympärilläni olevien ihmisten takia. Uutiset ovat kokoajan täynnä koronauutisia ja minusta media lietsoo jatkuvaa koronapelkoa. Tälläkin hetkellä uutisissa kerrotaan koronatilanteen aiheuttamista talousongelmia, väkivaltaisuuksista, lastensuojeluasiakkuuksista ja rokotteista sekä yksinäisyydestä. Ihmiset puhuvat kokoajan koronasta (minäkin). Tiedän että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tilanne paljon pahempi ja pelot aiheellisempia. Tämä tilanne turhauttaa tällä hetkellä varmasti monia muitakin ja moni kaipaa entistä normaalia elämää. Perheväkivalta ja - surmat sekä erot ovat koronatilanteen ja sen vaikutusten takia lisääntyneet. Ihmisillä on paha ja epävarma olo. Emme tiedä kauan tämä maailmanlaajuinen tilanne vielä jatkuu, eikä paluuta entiseen normaaliin välttämättä ole.
Koronatilanne ja muut maailmassa tapahtuvat ilmiöt tällä hetkellä voivat kertoa maailmanlopun ja Jeesuksen takaisin tulemisen merkkejä, mutta kukaan ei tiedä sen tarkkaa ajankohtaa. Onneksi saamme kaiken tämän keskellä kääntyä Jumalan puoleen ja huutaa apua sekä pyytää Häntä läsnäolevaksi elämäämme.
Millaisia ajatuksia koronatilanne sinussa herättää?
Mitä ajattelet lähestyvästä maailmanlopusta ja Jeesuksen tulosta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)