"Luottamus on tunne tai varmuus siitä, että johonkuhun tai johonkin voi luottaa, että joku tai jokin ei petä toiveita tai aiheuta pettymystä." (Wikipedia)
Luottamus on helppo menettää, mutta vaikea rakentaa.
Huomaan itsessäni, että tällä hetkellä luottamus ihmisiin, asioihin ja elämään sekä ehkä Jumalaankin on vaikeaa. Minun on vaikeaa uskoa ihmisten pyyteettömään hyvyyteen ja heidän antamiinsa lupauksiin. Monet luottamukseen liittyvät traumat ovat nousseet pintaan eron myötä ja olen hieman hämilläni ja ehkä peloissanikin siitä.
Eikö mihinkään tai kehenkään voi enää luottaa? Kestääkö mikään?
Kerron avoimesti muutamia esimerkkejä, joihin joku saattaa samaistua. Minun on vaikeaa luottaa uusiin ihmisiin. Naisista pelkään heidän muuttuvan heti kun tilanne sallii kaksnaamasiksi ja puukottavan selkään tai juoruavan koko maailmalle asioistani. Parhaassa tapaukset juorut eivät edes pidä paikkaansa. Miehistä pelkään heidän olevan mukavia vain, jotta heti tilanteen salliessa yrittävät päästä sänkyyn kanssani.
Jos joku ihminen tekee jotain hyvää minulle, odotan heidän pian pyytävän vastapalvelusta tai kääntävän sen riitatilanteessa syytökseksi. Jos joku lupaa minulle tekevänsä jotakin tai tapaavansa minua, en usko sen tapahtuvan ennenkuin oikeasti näen kyseisen asian tapahtuvan. Vähintäänkin olosuhteet muuttuu niin, etteivät asiat onnistu. Minun on vaikeaa luottaa, että kukaan mies voisi koskaan rakastaa minua aidosti ja loppuelämän juuri tämän näköisenä, kokoisena, luonteisena ja mukanani tuomalla rekkalastillisella p*sk*a. Koen että minun pitää tehdä mahdollisimman paljon hyviä tekoja toiselle, että olen jonkun miehen rakkauden arvoinen. Teoistani huolimatta pelkään ihmisten lähtevän, kun päästän heidät tarpeeksi lähelle ja he näkevät kaiken rikkinäisyyteni.
Näiden esimerkkien pohjalta on helppo todeta, että olen melkoisen rikki. Olen kokenut elämässäni paljon pettymyksiä muihin ihmisiin ja itseeni. Minun kiltteyttäni ja sinisilmäisyyttäni on käytetty monesti hyväksi. Minun rajojani on monella tapaa rikottu, enkä ole osannut tai pystynyt puolustautua.
En osaa olla vihainen ihmisille, jotka ovat aiheuttaneet rikkinäisyyttä. Olen surullinen siitä, mitä ihmiset tekevät toisilleen tietämättään ja toisinaan pelkästä itsekkyydestä. Kokemukseni ovat tehneet minusta varovaisemman ja koitan suojella itseäni. Samalla pyrin välttelemään kaikkea draamaa, jota kuitenkin onnistun elämääni saamaan.
Tiedän ympärilläni olevan ihmisiä, jotka oikeasti välittävät minusta ja haluavat minulle pelkkää hyvää. Olen kiitollinen heistä ja toivon heidän olevan kärsivällisiä minun suhteen (varsinkin tällä hetkellä).
Kaiken jälkeen haluan silti uskoa, että jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää ja arvokasta. Haluan olla tukemassa ja nostamassa niitä joiden luottamus ihmisiin ja itseensä sekä yhteiskuntaan on pirstaloitu useaan kertaan palasiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)