Uusi arki

Jännitin töihin paluuta ja Pikku Karhun päiväkodin aloittamista todella paljon.
Viime torstaiaamuna kysyin Pikku Karhulta, minne hän on menossa. Poika vastasi reippaasti: "äiväotii" (päiväkotiin). Veimme jo edellisenä päivänä kaikkea tarvittavaa päiväkodille, mutta aamulla Pikku Karhu halusi vielä ottaa nallen mukaan unikaveriksi. Tämän seurauksena Iso Karhu halusi myös ottaa oman nallen mukaan ja tietysti suostuin siihen.
Päiväkodilla Pikku Karhun nalle ei saanut jäädä lokeroon odottamaan, vaan hän halusi ottaa sen aamupiiriin mukaan. Pikkuinen lähti reippaasti hoitajan kanssa aamupiiriin ja istui hänen sylissään. Hän ei yhtään itkenyt ja minä sain niellä kyyneleitä. Ulos päästyäni tuli todella haikea olo ja kyyneleet nousivat silmiin. Nyt on yksi aikakausi takanapäin ja uusi alkanut. Minun kotiäitinä olemiseni on nyt kokonaan ohi (ellei ihmettä tapahdu) ja olen töissä käyvä äiti. Minulla ei ole enää vauvaa, vaan kaksi päiväkotilaista.
Pikku Karhu oli ensimmäisenä päivänä itkenyt päiväunille mennessä, mutta oli lopulta rauhoittunut Ison Karhun sängyn viereen. Hän on onnellisessa asemassa, kun isoveli on samassa päiväkodissa ja he näkevät päivän aikana. Toisena päivänä hän ei ollut itkeskellyt sitä vähääkään, vaan oli ollut reipas poika. Tietysti saimme heti flunssan, mutta se melkein kuuluu asiaan.

Olin pyytänyt ystäviltäni esirukousta ensimmäistä työpäivääni varten, koska jännitin ja stressasin todella paljon. Aloin miettimään, että mitä oikeasti stressaan. Huomasin jännittäväni mokaamista ja etten enää osaisi perusjuttuja. Lisäksi jännitin, miten pääsen takaisin sisälle työporukkaan.
Ensimmäisenä päivänä menin iltavuoroon ja eräs työkaverini halusi antaa minulle perehdytystä lääkkeisiin ja muihin muuttuneisiin juttuihin. Hän ei itse ollut saanut kunnon perehdytystä, kun palasi takaisin töihin, joten hän ei halunnut minun joutuvan kokemaan samaa. Olin hänen kanssaan iltavuoron, joten sain kysyä kaikesta mistä olin epävarma. Muutenkin olen joka vuorossa kysynyt aina, kun olen ollut epätietoinen jostakin asiasta. Parempi kysyä kuin tehdä epävarmana. Parin vuoron jälkeen huomasin vanhojen asioiden alkavan palautua mieleeni ja aloin taas nauttia työstäni. Asukkaat olivat innoissaan paluustani ja pari ensimmäistä päivää muutamat kävelivät minun perässäni lähes koko ajan. Minulle oli kivasti laitettu tämä ensimmäinen lista, etten ole missään vuorossa yksin. Saan rauhassa päästä sisälle ja opetella uusia juttuja. Työkaverit ottivat minut todella hyvin mukaan ja kyselivät ovatko uudet asiat minulle ennestään tuttuja. Uusiin työntekijöihin en ole vielä kovin paljon tutustunut, mutta hekin vaikuttavat mukaville. Jumala on vastannut rukouksiin.

Minulla on kolmivuorotyö, mutta sain puhuttua esimieheni kanssa, ettei minun tarvitse tehdä yövuoroja lasten ollessa pieniä. Silloin kun olen ilta- tai viikonloppuvuorossa, lapset ovat isällään yötä. Katsomme listan kerrallaan ja sovimme lasten tapaamiset. Ainakin tämän ensimmäisen listan kohdalla olemme saaneet sen toimimaan.

Uuden alku on aina uusi mahdollisuus. :)