Palasin torstaina takaisin työelämään ja voisin hieman kertoa työstäni. Arjen alkamisesta kirjoitan sitten oman jutun, joten malttakaa vielä hetki niitä kuulumisia. :)
Olen vakituisena työntekijänä kehitysvammaisten asumisyksikössä.
Meidän asumisyksikössä kaikki ovat toistaiseksi käveleviä, joka hieman helpottaa työn fyysisyyttä. Asukkaat ovat aikuisia ja suurin osa alkaa olla jo +50 vuotiaita.
Yksikössä on kolmenlaista asumista: autettua, ohjattua ja tuettua. Osa asukkaista asuu siis tavallisissa vuokra-asunnoissa ja saavat meiltä tarvitsemaansa tukea arjen asioihin. Jokaista asukasta pyritään tukemaan oman näköiseen elämään ja se tuo työhön monipuolisuutta. Heitä autetaan ja tuetaan mm. kodinhoidossa, hygieniassa, raha-asioiden hoitamisessa ja mahdollisen lääkehoidon huolehtimisessa. Jokaisella on mahdollisuus osallistua monenlaisiin harrastuksiin, kuten tanssiin ja kuoroon. Asukkaiden kanssa pyritään liikkumaan paljon ulkona ja tekemään erilaisia retkiä (jopa ulkomaille asti).
Olen koko ikäni työskennellyt erilaisten kehitysvammaisten kanssa ja olen ollut tykätty. Jotkut sanovat, ettei heistä olisi tuohon työhön. Olen välillä ihmetellyt, koska minulle se on niin luonnollista (voi osittain johtua edesmenneestä kehitysvammaisesta isosiskostani). Kehitysvammaiset ovat ihanan aitoja ja välittömiä. He sanovat suoraan mitä ajattelevat juuri sillä hetkellä. Välillä saan kuulla olevani: "S**t*n*n kana" ja välillä niin ihana, että tekee mieli rutistaa. Negatiivisiä kommentteja ei pidä siis ottaa henkilökohtaisesti. Työ on välillä raskastakin, mutta työkaverit auttavat jaksamisessa. Työ on monella tavalla palkitsevaa ja antoisaa. Välillä he saavat kaupungilla pitkiä katseita tai voivat herkemmin joutua "hyväksikäytetyksi" monellakin tavalla. Kehitysvammaiset eivät ole mitään "kummajaisia", vaan aivan saman arvoisia ihmisiä kuin sinä ja minä. He eivät ole jotenkin "sairaita", jotka pitäisi yrittää parantaa kehitysvammasta. Toiset tarvitsevat enemmän tukea arjen asioissa kuin toiset. He kaipaavat samalla tavalla rakastetuksi ja kuulluksi tulemista, läheisyyttä, omia harrastuksia, työssä käymistä sekä monia muita asioita. Minusta joissain asioissa meillä muilla on heiltä opittavaa. He eivät ajattele asioita niin monimutkaisesti ja vaikeasti, vaan "jos joku asia on näin niin se on näin". He nauttivat pienistäkin asioista aivan valtavasti, kuten omasta kotiavaimesta tai 5 euron viikkorahasta tai kaupassa käymisestä.
Jokainen meistä on arvokas ja kaipaa mielekkään elämän. <3
Voit käydä lukemassa lisää kehitysvammaisuudesta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)