Ajattelin kirjoittaa, mitä lapsille kuuluu. Heidän elämäänsä on mahtunut monia muutoksia ja kriisejäkin. Lapset ovat jonkinlaisia selviytyjiä.
Pikku Karhu tykkää todella paljon olla päiväkodissa ja aamuisin meinaa pusut unohtua. Hän on suloinen, kun lähtee jo juosten leikkimään ja palaa kuitenkin takaisin antamaan halin. Hän muistaa heidän menevän isin luo silloin, kun äiti menee töihin. Minusta tuntuu, että hän kasvaa ja kehittyy hurjaa vauhtia. Puhe on osittain vielä epäselvää, mutta juttua tulee todella paljon. Välillä hän yllättää taidoillaan, kun yrittääkin itse pukea haalaria päälle ja käy itse pesemässä kädet. Pikku Karhu tykkää kovasti painia ja usein koittaa saada isoveljensä kumoon. Uhmaakin on jo selkeästi havaittavissa ja välillä tulee kadulla itkupotkuraivarit. Toisaalta hän on vielä kovin pieni ja kaipaa paljon syliä. Toisinaan mietin, että Pikku Karhun nimeksi olisi pitänyt antaa Eemeli. Hänelle aina sattuu ja tapahtuu, vaikkei hän tarkoitakkaan pahaa. Tuossa pienessä pojassa on niin paljon energiaa, että sillä lämmittäisi kaksi taloa. Ihanan iloinen energiapakkaus, joka rakastaa läheisyyttä. <3
Iso Karhu on herkkä lapsi ja reagoi voimakkaasti muutoksiin. Se on tuonut haasteita arkeemme, koska viimeisen kolmen vuoden aikana perheessämme on ollut monenlaisia kriisejä ja muutoksia. Nyt hänen käytöksensä on ainakin minun mielestäni alkanut tasaantumaan. Iso Karhu on ihana isoveli ja auttaa pikkuveljeään asioissa joita hän ei vielä osaa. Toki isoveljellä on myös taipumusta villitä pienempää.
Ilmoitimme Ison Karhun futikseen talvikaudelle ja hän on siitä innoissaan. Poika on kiinnostunut jalkapallosta ja motorisesti lahjakas.
Kirjoitin alkuvuodesta siitä, että olemme viimein päässeet käymään puheterapiassa. Heille ei kuitenkaan ole resursseja kuin arvioivaan työhön ja meidän elämäntilanteen takia kotiharjoituksetkin jäivät vähemmälle. Nyt syksyllä olemme "ryhdistäytyneet" ja tehneet molemmissa kodeissa harjoituksia. Iso Karhu pääsee myös aloittamaan puheryhmässä, missä on muitakin saman ikäisiä lapsia. He opettelevat äänteitä leikkien, pelien ja laulujen kautta. Muutosta selkeämpään suuntaan on nyt jo havaittavissa. Iso Karhu on itsekin innostunut kirjaimista ja harjoittelee jopa oma-aloitteisesti. Hänen synttärit lähestyy ja niitä poika tietysti odottaa innolla. Lahjatoiveita satelee lelulehtien myötä. Hassua ajatella, että esikoisemme menee syksyllä jo eskariin. Mihin nämä vuodet katoaa? Hän on kovin fiksu poika. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)