Viime viikon keskiviikkoaamuna lähdin pyörällä viemään Pikku Karhua päiväkotiin ja siitä töihin. Oli tavallinen harmaa, pimeä ja viileä aamu. Työpäiväni aikana alkoi sataa kevyttä lunta, mutta sanoimme työporukassa, ettei tuo tulisi jäämään maahan. Lunta satoi koko päivän ja tiet muuttuivat liukkaiksi. Soitin isikarhulle voisiko hän hakea Pikku Karhun, koska en uskaltanut ottaa häntä pyörän kyytiin. Poljin tuossa tuiskussa suoraan kotiin.Sanoin lapsille ettei lumi tulisi välttämättä jäämään maahan, koska ensilumi sulaa yleensä pois. Iso Karhu väitti vastaan ja sanoi, että "katotaan". Toisin kuitenkin kävi ja Iso Karhu oli tällä kertaa oikeassa. Lunta on satanut sen jälkeen lähes päivittäin.
Lähdimme tällä viikolla kokeilemaan liukureilla mäenlaskua. Pikku Karhu ei vielä meinannut pysyä liukurin päällä, joten laskin yhdessä hänen kanssaan. Molemmat tykkäsivät kovasti. Seuraavana päivänä lunta oli satanut jo niin paljon, että otimme rattikelkan. Minulle tuli samalla treeniä, kun vedin molemmat pojat perille. Otin riskin ja kokeilin osaisiko Pikku Karhu laskea Ison Karhun kanssa kahdestaan. Laskut menivät todella hyvin ja Iso Karhu neuvoi hienosti pienempää. Molemmat nauttivat todella paljon ja minustakin oli ihanaa touhuta lasten kanssa lumessa. Illalla kävimme vielä kavereiden kanssa laskemassa. Kotimatkalla pojat huusivat kilpaa kyydistä: "äiti juokse, vedä kovempaa, juokse niin kovaa kuin jaksat." Minun omat personal trainerit. <3
Ihanaa miten lumi ja aurinko piristävät sekä tuovat valoa. Tämä on minusta sopiva määrä, eikä enempää tarvisi sataa tai tulla pakkasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)