sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Aikuisten synttärijuhlat

Mietin synttäreideni lähestyessä, että haluanko pitää mitään juhlia. Minulla on pitkät työputket menossa yhdellä vapaalla, enkä uskonut jaksavani järjestää mitään. Kaikesta huolimatta päätin pitää synttäreitä "tekosyynä" kutsua ystäviäni illanviettoon. Monet olivat töissä tai eivät päässeet pitkän välimatkan takia, mikä oli harmillista. Paikalla oli kuitenkin seitsemän ihanaa ihmistä ja iloitsin heistä jokaisesta.
                                                            Tarjoiluina minulla oli: 
  • kana-ananaspizzaa
  • makaroonisalaattia
  • sitruuna-lime-rahkakakku
  • poppareita ja pipareita
  • kuivattuja banaaneja
  • suklaata (tietenkin)
  • appelsiineja

Ystäväni tuntuivat tietävän mistä pidän, koska melkein kaikki toivat suklaata, kukkia ja teetä. Eräs ystävistäni oli käynyt etsimässä lempivärisiäni lempikukkiani eli punaisia gerberoita. Aivan liikutuin, kun juuri tämä ihminen oli nähnyt tämän vaivan. Lisäksi sain söpöjä kortteja, joissa oli ihania tekstejä. Lahjat eivät todellakaan ollut minulle pääasia, vaan ihanien ihmisten seura.

Vaihdoimme kuulumisia ja ihmiset tutustuivat myös keskenään. Tunnelma oli leppoisa, vaikka keskustelut meinasivat mennä todella syvällisiksi ja synkiksikin. Naurua tuosta illasta ei kuitenkaan puuttunut. Kun porukkaa oli kohtuullisesti, pystyi jutella kaikkien kanssa ja varmasti tutustuminenkin oli helpompaa. Pelasimme porukalla kullankaivaja-peliä, joka oli hulvattoman hauskaa.

















Nautin illasta todella paljon ja se piristi minua kummasti. Lapset olivat isällään ja minulla oli pitkästä aikaa "vapaailta" aamuvuorojen välissä. Näin ystäviäni ja sain huomata, miten paljon he välittävät minusta. Olen todella siunattu ja kiitollinen, että minulla on paljon niin ihania ystäviä ympärilläni.  <3
Kiitos teille jokaiselle ja ennenkaikkea Jumalalle, että olette elämässäni. <3 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...