Pääsimme viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa Ison Karhun kanssa luistelemaan. Mukanamme oli isoäiti, jolla oli luistimet, mutta itse en uskaltanut edes kokeilla luistimien laittoa kipeän jalkani takia. Iso Karhu ei aluksi meinannut millään pysyä luistimilla pystyssä ja saimme kahdestaan tukea häntä. Neuvoimme ja poika katseli myös vanhemmista luistelijoista mallia. Pian hän alkoi muistaa viime talven juttuja ja sai ideasta kiinni. Muutaman potkun hän luisteli ja kaatui. Sinnikkyyttä kuitenkin löytyi ja pian oli taas pystyssä. Kaatuilu ei häntä haitannut yhtään, vaan ennemminkin nauratti. Ei mennyt kauaa, kun hän oppi miten hallita tasapainoa, ettei kaadu. Luistelu alkoi sujua kokoajan paremmin ja Iso Karhu oli aivan innoissaan. Loppuvaiheessa alkoi olla intoa enemmän kuin taitoa ja homma meni säheltämiseksi. Poika parka oli puhki, mutta todella innoissaan lusitelusta.
Pikku Karhu pyysi, että hänellekin ostetaan luistimet. Tänään olin yksin poikien kanssa jäällä, mutta Pikku Karhun luistimet jätin vielä kotiin. Iso Karhu muisti heti miten luistellaan, emmekä meinanneet pienemmän kanssa pysyä perässä. Pikku Karhukaan ei pelännyt jään liukkautta, vaan touhusi kaikkia omia juttujaan. Iso Karhu tuntui osaavan taas tällä kerralla paremmin kuin viimeksi. Hän pysyi pidempiä matkoja pystyssä ja pyörähteli hienosti ympäriinsä. Kehuin häntä kovasti ja lupasin ottaa ensi kerralla Pikku Karhullekin luistimet mukaan. Iso Karhu ei tarvinnut mitään tukea, vaan halusi näyttää taitojaan.
Ihmeellistä miten nopeasti lapsi voi oppia asioita. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)