Junamatkalla Joensuussa

Minulla alkoi lauantaina talviloma ja olimme sopineet, että lähdemme junalla Ison Karhun kummin ja hänen miehensä luokse Joensuuhun . Junamatka kesti yhteensä reilun neljä tuntia ja meillä oli yksi vaihto, joka sujui hyvin. Pidemmän matkan junasta olin varannut meille paikat vaunusta, jossa oli leikkipaikka. Pikku Karhu oli aivan onnessaan siitä, mutta Isolle Karhulle se kävi nopeasti tylsäksi.

Perille päästyämme lähdimme porukalla syömään, koska eväistä huolimatta kaikilla oli jo kova nälkä. Illalla oli paikallinen jääkiekkopeli, minne ystäväni oli saanut ilmaislippuja. Paikalla oli paljon ihmisiä ja paikallisella joukkueella oli oma kannatustiimi. Heidän rumpunsa piti sen verran kovaa ääntä, että Pikku Karhu halusi syliin ja piti käsiä korvillaan. Pelin jälkeen kuitenkin kertoi, että oli kivaa. Iso Karhu seurasi niin tarkasti, ettei meinannut muistaa pyytää mukana olleita lakujakaan. Lähdimme toisen erän jälkeen pois, koska pojat alkoivat olla jo niin väsyneitä. Minäkin nukahdin illalla todella nopeasti.

Aamulla Pikku Karhu heräsi puoli kuudelta, mutta sain pidettyä pojat jotenkin makuuhuoneessa seitsemään asti. Joka aamu toistui herätys "Huomenta, nyt on aamu.". Menin aamupalan jälkeen käymään Pikku Karhun kanssa suihkussa ja aloin ihmetellä, mitä näppylöitä hänen mahassaan oli. Tutkimme ystäväni kanssa yhdessä todeten, että taitaa olla meille rantautunut vesirokko. Tutkimme vielä sen tartuntariskejä ja muita riskejä todeten, että voimme jäädä Joensuuhun sairastamaan. Olimme sopineet, että tapaamme muitakin ystäviä ja lainaamme seurakunnalta leluja. Ensin näytti että kaikki suunnitelmat menevät mönkään. Onneksi melko lähellä oli kirpputori auki, mistä kävimme ostamassa halvalla muutamia pojille mieluisia leluja.

Meidän yhteinen ystävämme halusi ottaa meidät heidän luokseen vesirokosta huolimatta, joka oli todella ihanaa. Menimme heille paikallisella bussilla. Pojat leikkivät ostetuilla leluilla ja me aikuiset vaihdoimme kuulumisia. Ystävämme ja hänen miehensä tekivät meille aivan ihania pizzoja kivialustalla. Heidän vajaan vuoden ikäinen tyttärensä ihmetteli kovasti poikia ja oli erityisesti Pikku Karhun perään, mutta Pikku Karhua se vain ärsytti. Tuo pieni tyttö on todella suloinen. Päivä kului lasten kanssa touhutessa ja jutellessa. Palasimme vasta hieman ennen iltapalaa takaisin.

Toimme ystävillemme tuliaislahjaksi kynttiläfonduen ja suklaata. Lasten nukahdettua, teimme ystäväni kanssa suklaafondueta, johon dippasimme erilaisia hedelmiä. Ystäväni mies oli töissä, joten saimme jutella keskenämme "tyttöjen juttuja". Uni alkoi maistua kyllä jälleen hyvissä ajoin ja jäätelön syöminen piti skippaa seuraavaan iltaan (ihmeiden aika ei ole ohi).

Maanantaina ehdimme vielä ulkoilla ja lepäillä sisällä. Pikku Karhu ei millään olisi kävellyt ulkona, vaan itki ja kiukutteli. Välil minun oli pakko kantaa häntä ja tuon jälkeen jalassani oleva murtuma kipeytyi kovasti. Teimme välipalaksi vohveleita, jotka olivat kyllä hyviä.

Iltapäivällä eräs ystäväni tuli käymään ja näki lapseni ensimmäistä kertaa. Iso Karhu lämpeni hieman hitaammin, mutta Pikku Karhu höpötti kaikkea mahdollista jo ulko-oven raossa. Pelasimme porukalla Isolle Karhulle ostettua peliä, joka oli ihan hauska aikuisellekin. Pikku Karhu sai pelata kummiystäväni kanssa tekemäänsä muistipeliä. Lähdin Ison Karhun ja kylään tulleen ystäväni kanssa vielä illalla seurakuntaan. Alkuperäinen suunnitelma oli, että olisimme menneet kaikki. Vesirokon vuoksi kuitenkin Pikku Karhun piti jäädä pois ja ystäväpariskunta lupasi jäädä laittamaan Pikku Karhua nukkumaa. Iso Karhu lähti mielellään ja oli innoissaan. Hän ei tässä vaiheessa enää jännittänyt hänelle uutta ystävääni, vaan höpötteli koko matkan. Iso Karhu istui tilaisuuden aikana sylissäni sekä ystäväni sylissä. Näimme vielä edellisenä päivänä näkemäämme perhettä, joka oli todella ihanaa, koska näemme todella harvoin. Iso Karhu jaksoi yllättävän hyvin istua ja kuunnella. Minusta oli ihanaa, että tilaisuudessa oli niin paljon nuoria aikuisia. Tuntui harvinaiselle, sillä täällä meillä en paljon näe sen ikäisiä seurakunnassa.
Lasten nukkuessa lämmitimme vielä saunan ja ystyäväni avarsi saunanautintoani jäisillä viinirypäleillä. Jälkkäriksi söimme vielä jäätelöä, joka oli todella hyvää.

Tiistaiaamu menikin pakkaillessa, kaupassa käydessä ja ruokaa laittaessa. Lähdimme puolilta päivin kotiin. Juna-asemalla Pikku Karhu otti kaksin käsin lunta ja sanoi haluavansa viedä sen kotiin (meillä kotona, kun on paljon vähemmän lunta). Olin jännittänyt, millainen kotimatka tulisi kipeän lapsen kanssa. Pikku Karhu oli kuitenkin reipas ja touhukas oma itsensä. Jos ei tiennyt, että hänellä on vesirokko, ei välttämättä olisi huomannut sitä mitenkään. Osa vatsassa olevista näppylöistä oli jo ruvella, eikä hänelle tullut kuumetta. Kiitos Jeesukselle! Kotimatka sujui paljon nopeammin ja rattoisammin kuin menomatka. Meillä oli runsaasti eväitä ja olin ostanut Isolle Karhulle tehtäväkirjan, jonka parissa hän viihtyi.

Uhkasin ettemme enää lähtisi Joensuuhun, koska aina pojat sairastuvat jotenkin sillä reissulla. Siellä asuu niin paljon ihania ihmisiä ja pidän siitä kaupungista sekä seurakunnista. Matkustamisenkin mentyä noin hyvin, joudun ehkä perumaan uhkaukseni ja lähtemään uudestaan.

Kiitos kaikille teille ihanille ihmisille, joita tapasimme ja jotka mahdollistitte tämän reissun. <3