Maalaisromanttiset kesähäät

Monet tytöt haaveilevat vaaleanpuaisista prinsessahäistä. Itse olen lapsesta asti inhonnut vaaleanpunaista ja pitsiä. Häävalmisteluiden alkuvaiheessa ajattelin, että haluan tässä kohtaa elämää mahdollisimman yksinkertaiset häät. Kuitenkin toisin taisi käydä...Teemaksi muodostui maalaisromanttinen ja pääväreinä olivat vaaleanpunainen/valkoinen.  Tavattuani aviomieheni, ajatuksissani muuttui moni asia, kuten vaaleanpunaisesta ja pitsistä pitäminen.

Olin kirjoittanut jääkaapin oveen tarkat aikataulut hääpäivän valmisteluista ja autokyydeistä, jotta kaikki toimisi ajallaan. Monet kerrat ennen hääpäivää meinasi epätoivo iskeä monien vastoinkäymisten vuoksi. En kirjoita valmisteluista sen enempää, kuin että olen todella kiitollinen kaasolleni ja pikkusiskolle avusta sekä tuesta.

Minun kampaukseni ja meikki tehtiin paikallisella kampaajalla, minne pääsin heti aamusta. Puin hääpuvun kirkolla olevassa morsiushuoneessa, joka helpotti puvun siistinä pysymisessä. Pojat ottivat kirkon ovella vieraita vastaan ja kovin oli jännitystä ilmassa. Olimme jakaneet niin, että bestman, sulhasen lapset ja sulhanen tulee oikean puolen portaita parvelta alas. Kaaso, minun lapset ja minä tulimme vasemmalta puolelta. Häämusiikin alkaessa soida lähtivät ensimmäisenä bestman ja kaaso. Perään ryntäsivät pojat ja Iso Karhu halusi kantaa sormusta alttarille. Viimeisenä me tulimme yhdessä. Kävely oli todella haastavaa, koska vannehameeni meni jotenkin huonosti rappusissa. Selvisimme kuitenkin alttarille kaatumatta ja kaaso korjasi hametta. Vihkiminen sujui hyvin ja lopussa otettiin vielä muutamat kuvat. Astuessamme kirkon ovesta ulos, vieraat heittivät ruusunterälehtiä meidän päällemme.

Lähdimme valokuvaajamme kanssa ottamaan hääkuvia kirkon rantaan ja vieraat siirtyivät jo juhlapaikalle. Kova tuuli teki haastetta kuvien ottamiseen, mutta saimme onnistuneitakin kuvia.

Juhlapaikkana meillä oli vanha apteekki, johon oli perustettu majatalo. Paikka oli pieni, mutta meidän reilun 30 hengen juhlaväelle oikein hyvä. Juhlapaikalla mieheni piti pienen tervetulopuheen ja nostimme äitini tekemät maitohorsmamaljat. Onnitteluiden kautta siirryttiin sisätiloihin, missä oli lämmintä.

Lapsille olimme palkanneet oman hoitajan, jotta saimme täysin keskittyä suureen päiväämme.

  

Alkusanojen ja ohjeistusten jälkeen pääsimme syömään.

Häämenu: 

* pippuroitua lohipastramia

* rucolamajoneesia

* savumuikkuja

* cashewpähkinävinaigrettea

* vihersalattia

* juustosalaattia

* porsaanfilettä

* ylikypsää naudanpaistia

* BBQ-kastiketta

* uusia perunoita

* kasvisgratiinia

 Ruoka oli todella hyvää ja sitä riitti kaikille.

Olimme suunnitelleet juhliin kaikenlaista

"oheisohjelmaa": 

-  Joidenkin tuolien alta löytyi "salatehtäviä"

-  "pullopostia hääparille"

 - Vieraskirjaksi siskoni oli taiteillut sormenjälkipuun, joka tulee vielä kotimme seinälle.

- Eteisessä oli valokuvaikkuna meistä otetuista kuvista ja vieraiden tuli arvata, missä kuvat oli otettu. 

- Pöytiin jaettiin väittämiä meistä 

Lopuksi olimme luvanneet pienet palkinnot.

- Selfienurkka piti olla ulkona, mutta kovan tuulen takia jouduimme soveltamaan sen sisälle. Olimme varanneet siihen rekvisiittaa ja oman hästägin instagramiin. Tämä oli hauskaa ja ihmiset heittäytyivät mukaan. 

 

Juhlaan ei oltu tehty tiukkaa aikataulutettua ohjelmaa, jotta tunnelma olisi rento ja ihmiset saisivat jutella keskenään sekä meidän kanssamme.

Ohjelmaosuus alkoi kaason liikuttavalla puheella ja olen todella onnellinen, että juuri hän oli minun kaasonani. Hän oli tukenani ja auttoi todella paljon valmisteluissa sekä ennenkaikkea on aivan ihana ystävä.
Puheen jälkeen vieraat saivat esittää etukäteen valmistellun pantomiiniesityksen meidän rakkaustarinastamme. Se oli todella hauska ja sai nauraa vedet silmissä. Bestman on muusikko, joten olimme pyytäneet häntä esittämään muutamia lauluja. Musiikki oli aivan ihanaa kuunneltavaa. 

Kahvipöydän yhteyteen olimme kasanneet herkkubuffan, mistä löytyi kaikenlaisia karkkeja.

 

Kahvittelun jälkeen eräs ystäväni piti ihanan ja toivottavasti monia puhuttelevan puheen. Tämän jälkeen oli minun vuoroni astua lavalle ja kertoa kuvien sekä väittämien oikeat vastaukset tarinoiden kera.

Näiden jälkeen vuorossa oli erilainen morsiuskimpun heitto; pyysimme kaikkia sinkkuja (miehet sekä naiset) paikalle. Kerroimme heille muutamia "sinkkuvinkkejä", jotka halusimme jakaa heille. Sen jälkeen heitin heittokimpuksi varatun kimpun ja sen sai porukan sinkkumies. Lopuksi vielä pidimme mieheni kanssa pienen kiitospuheen kaasolle, bestmanille ja valmisteluissa paljon auttaneelle pikkusiskolleni. Annoimme heille pienet kiitoslahjat halausten kera. Ennen viimeistä laulua, saime lukea toisillemme polttareissa kirjoittamamme kirjeet. Bestmanin viimeisen laulun jälkeen suurin osa vieraista lähti kotiin. Halukkaille oli vielä vapaata hengailua ja tanssimista. Illalla viimein alkoi paistaa aurinko ja me lähdimme ottamaan vielä muutamia hääkuvia valokuvaajan kanssa.

Mielestäni häät olivat todella hyvin onnistuneet ja nautimme päivästä. Sää ei ollut kaikkein suostuisin, muttei ainakaan ollut tukalan kuuma eikä satanut. Mieheni oli sanonut etukäteen, ettei hän halua puhua tai olla paljon esillä. Bestman sai kuitenkin puhuttua, että hän piti maljapuheen ja lopuksi kiitospuheen. Olin todella ylpeä miehestäni, että hän rohkeni ujoudestaan huolimatta puhumaan.
Kiitokset kaikille järjestelyihin osallistuneille, majatalon upealle henkilökunnalle, valokuvaajillemme ja kaikille rakkaille juhlissa olleille ihmisille sekä ennenkaikkea suurin kiitos Jumalalle. Kiitos siitä, että Hän johdatti tämän miehen rinnalleni ja piti huolta kaikista häävalmisteluista sekä juhlapäivästä. Siunaa Isä Taivaan tämä liittomme ja pidä huolta jokaisesta päivästämme. <3