perjantai 6. heinäkuuta 2018

Tässä mä oon

Blogissani on ollut kuukauden hiljaiselo.
Viimeiset viikot ovat olleet kovin tiiviit, enkä ole ehtinyt kunnolla vastailla edes viesteihin. Nyt avaan kuulumisiani hiukan ja alan vähän kerrallaan uudistamaan blogini sisältöä.
Olen elämäasässäni käynyt läpi paljon asioita. Ne ovat tuoneet iloa ja valoa, toiset särkeneet sydäntäni, meinanneet musertaa minut alleen. Paljon vastoinkäymisiä mahtui muuttoa edeltäviin viikkoihin. Nyt kuitenkin alkaa uusi elämä ja saan aloittaa puhtaalta pöydältä. Saan tehdä sen paikkakunnalla, missä kukaan ei tunne minua ennestään ja pääsen luomaan täällä uudenlaisia ihmissuhteita.
Asiat mitä en ole edes uskaltanut ääneen haaveilla, näyttävät käyvän toteen. En voi käsittää tätä todeksi ja onnen kyyneleet valuvat takin kaulukseen. Muutin viime viikolla poikien kanssa Itä-Suomeen ihanaan omakotitaloon, jonka rakas aviomieheni on itse rakentanut. Menimme viime lauantaina naimisiin ja meillä oli ihanat häät. Sain opiskelupaikan ja aloitan syksyllä sosionomi-opinnot. Monimuotototeutus mahdollistaa kotoa käsin opiskelun, kun Iso Karhu aloittaa jo ensimmäisen luokan. Jumala pitää meistä huolta ja odotan innolla mitä muuta Hänellä on vielä minulle ja perheelleni varattuna. ❤
Nyt koitan parannella sairautta ja sen jälkeen jatkan viimeisten pahvilaatikoiden purkamista sekä kodin laittamista. Kirjoitan myöhemmin omat ja tarkemmat postaukset muutosta sekä häistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...