maanantai 15. huhtikuuta 2019

Sotku

Rakastan laittaa kotia ja mieli lepää siistissä sekä kauniissa kodissa. Kevään tullen sisustusvimma iskee jälleen.

Mutta hetkinen...Eihän meillä ole juuri koskaan siistiä. AdHd-lastemme leikkiminen on tavaroiden kuljetusta paikasta toiseen ja häiritsevät tavarat heitellään "pois tieltä". Lasten huoneiden siivouksesta saa vääntää heidän kanssaan, koska eivät haluaisi osallistua siihen. Toisinaan odotan sotkun olevan sellainen, että ymmärtävät huoneen siivouksen tärkeyden. Olen pienestä asti yrittänyt opettaa heitä lelujen korjaamiseen, mutta miksi se on yhä edelleen niin vaikeaa?

Jos heidän tekee mieli olla ilman vaatteita, jäävät vaatteet juuri riisuttuun paikkaan. Ulkovaatteetkin helposti jäävät lattialle ja keväisin tulee paljon kuraa. Iltaisin pyrin ohjaamaan vaatteiden laittamisen pyykkikoriin tai odottamaan seuraavaa päivää. Onneksi meillä on kaksi pyykkikonetta, koska pyykkiä tulee paljon pestäväksi (sotkeentuu ja pissavahinkoja sattuu). Syöminen on sotkuista ja toisinaan he alkavat "ruokasotaa" tai jääkapista ottaessa saattaa ruokaa pudota, joten ruokatahroja löytyy. Jos emme huomaa tai huomauta asiasta sekä ohjaa siivouksessa, tahrat jäävät siivoamatta. Me aikuisetkaan ei aina illan päätteeksi jakseta siivota ja puunata keittiöstä kaikkia tasoja. Tiskikone pyörii pari kertaa päivässä. Lapsille on jaettu keittiövuorot, milloin he auttavat tiskikoneen kanssa taitojensa mukaan.

Lapset tarvitsevat paljon ohjausta ja aika ei aina riitä siivoukseen sekä he sotkevat samaan tahtiin, kun me siivoamme. Arkipäivät olen käyttänyt opiskeluun, liikkumiseen ja lasten kuskaamiseen. Emme halua käyttää lapsivapaita viikonloppuja siivoamiseen, vaan parisuhteen hoitamiseen. Onneksi meillä käy toisinaan kotipalvelutyöntekijä auttamassa perussiivouksen kanssa ja nyt keväällä minulla on enemmän aikaa siivota. Nautin juhlien järjestämisessä myös siitä, että kerrankin tulee "puunattua" koti kunnolla. Olemme sopineet, etteivät lapset menisi ilman aikuista alakertaan, jotta se pysyisi edes vähän siistimpänä ja siellä on kaikkia työkalujakin. Jostain syystä sinnekin sotku leviää ajoittain. Kesän tullessa tarvii vähemmän vaatetta ja lapset viihtyvät enemmän ulkona, joten sotkuakaan ei tule niin paljon.

Olen joutunut opetella sietämään sotkua ja etteivät paikat ole aina "tiptop" kavereiden tullessa kylään. Ennen lapsia en laskenut ketään kylään, ennenkuin olin siivonnut hullunlailla. Nyt se ei ole mahdollista. Joka kerta kuitenkin muistan pyytää sitä anteeksi ja selitellä, miksi meillä on sotkuista. Minua ei haittaa toisten luona oleva sotku, mutta kotona oleva sotku hävettää.

Miten teillä selvitään sotkusta ja siivouksesta?  

2 kommenttia:

  1. Meillä on 4 puuhakasta lasta ikävälillä 1-10v. Mies on paljon poissa ja olen usein viikkojakin yksin lasten kanssa. Mistään arjen avusta tai lapsivapaista viikonlopuista ei voi kuin haaveilla (ei olla päästy miehen kanssa kahdestaan vielä kertaakaan mihinkään nuorimman syntymän jälkeen). Että joo, sotkuakin riittää ja usein tuntuu, ettei sitä tahtia ehdi siivota, kuin sitä syntyy. Mutta yritän elää asian kanssa ja pikku hiljaa opettaa lapsia siistimmäksi. Joskus vielä koittaa se päivä, kun lapset on isoja ja koti on siisti - ja silloin mä varmasti kaipaan näitä hektisiä ja sotkuisia pikkulapsiaikoja. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Äiti raitapaita kommentista. :)
      Kannattaa pyytää oman kotikaupungin lapsiperheiden kotipalvelusta apua arkeen ja esim. MLL:n kautta voi saada lastenhoitoapua.
      Tsemppiä arkeen. <3

      Poista

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...