Erityinen lapsiperhe

Tässä meidän uudessa perheessä on neljä jollakin tavalla erityistä lasta. Lapsiperheen arki voi olla haastavaa ja rankkaa, mutta mitä se on uusioperheessä tai erityislapsiperheessä?

Pikku Karhu aloitti puhe- ja toimintaterapian. Puheterapiassa hän käy n. kerran kuukaudessa ja kotiharjoitteita tulisi tehdä päivittäin. Osa suujumpista on saatu yhdistettyä hampaiden pesuun ja ne tulee tehtyä päivittäin. "Pillijumppia" on yritetty yhdistää iltapalaan, mutta niitä ei tule aina tehtyä. Lisäksi olisi muita suun alueen jumppia. Toimintaterapia on vielä arviointivaiheessa ja parin viikon päästä meillä on palaveri, jossa katsotaan arvioinnin tuloksia ja mahdollista tukea. Lisäksi hänelle on tulossa psykologin tutkimukset virallisen AdHd-diagnoosin saamiseksi. Pikku Karhu tarvitsee päivittäin paljon aikuisen läsnäoloa, koska ei viihdy yhtää yksin tai juurikaan muiden lasten kanssa. Päiväkodissa hän on alkanut muodostamaan ystävyyssuhteita. Hän toimii reippaasti sanallisella ohjauksella ja pienellä avustuksella. Pettymyksiä hän ei siedä yhtään ja onkin kovin impulsiivinen. Viikkokuvat auttavat häntä hahmottamaan tulevan viikon sisältöä ja vähentää jatkuvaa kyselemistä. Hänelle on tärkeää ottaa aina joku tavara mukaan, kun lähdetään pois kotoa. Lisäksi hänellä on omia "pakkotoistoja" ; välillä paikkojen koskeminen, kaulusten syöminen ja tällä hetkellä kärrynpyörät.

Isolla Karhulla ei ole mitään diagnoosia ja poika on erityisherkkä. Hänen haasteistaan kirjoitin jossakin vaiheessa oman postauksen, koska niitäkin on. Hän on todella tarkka vaatteiden ja ruoan kanssa, jonka myötä tulee päivittäin "sanomista" ruokapöydässä. Olen kuitenkin iloinen, että kelpaavien ruokalajien määrää on saatu hieman lajentumaan. Hänen ruokailunsa on kotona ja koulussa vielä kovin sotkuista sekä tarkat tehtävät tuottavat haastetta. Opettajat suosittelivat pojalle koululla järjestettävää motoriikkakerhoa, missä harjoitellaan motorisia taitoja. Koulussa hän on myös puheopetusryhmässä opettelemassa r-kirjainta. Poika reagoi todella herkästi kaikkiin muutoksiin ja isän vointi näkyy lapsessa. Nykyää ei ihan niin paljon, koska näkevät isäänsä vain n. kaksi kertaa kuukaudessa. Meillä käy sosiaalihuoltolain mukainen perhetyö kerran kuukaudessa keskustelemassa perheemme haasteista ja se on todella hyvä asia. Suosittelen tätä matalan kynnyksen tukea, jos perheessä on haasteita. Yleisimmät aiheet ovat olleet Ison Karhun haastava käytös, mutta samalla seurataan Pikku Karhun arkea AdHd-tutkimuksia varten. 

Mieheni vanhempi poika "Iso Nalle" on AdHd-lapsi, joka käy erityiskoulussa. Hänellä on tällä hetkellä paljon haasteita, eikä koulunkäynnistä meinaa tulla mitään. Toisinaan Ison Nallen pitää mennä ohjaajan kanssa kahdestaan eri luokkaan tekemään tehtäviä. Pojan kielenkäyttö ja puheet ovat todella huolestuttavia, eikä häneen ole saatu oikein "otetta". Heillä ei kotonakaan asiat oikein suju ja ole kunnossa, joten Iso Nalle tulee nyt ainakin viikoksi meille asumaan. Katsotaan onko tästä tilanteeseen mitään apua. Meillä on selkeät rutiinit päivässä ja kuvia laitettu ohjaamisen tueksi. Hän tarvitsee jokaisessa siirtymätilanteessa ja toiminnassa aikuisen ohjausta ja  tukea. Hän kiusaa muita lapsia ja tavaroita menee helposti rikki. Tilanteeseen koitetaan ammattilaisten kanssa löytää keinoja ja ratkaisua, jotta pojan oleminen saataisi helpommaksi hänelle itselleen ja ympärillä oleville ihmisille. Hän on jo 11 vuotias, mutta rakastaa vettä ja kuraleikkejä. Nyt keväällä valuva vesi on asia, mitä hän voisi kuunnella, katsella ja edesauttaa koko päivän.

Mieheni nuorempi lapsi "Pikku Nalle" on Add-lapsi. Hän on kerranut esikoulun ja nyt pärjää tavallisessa koulussa. Hänelle aloitetusta lääkityksestä on ollut paljon apua koulussa olemiseen ja oppimiseen. Hän tarvitsee paljon ohjausta siirtymätilanteissa, koska jää muuten "jumittamaan" ja haaveilemaan omaan maailmaansa. Hän tykkää musiikista ja kuuntelee sekä soittaa aina samat kappaleet.

Erityislasten kanssa ennakointi on todella tärkeää ja riittävän ajan varaaminen. Toiminta vaatii aikuiselta paljon kärsivällisyyttä ja ohjaamista. Jos on itse väsynyt tms., ne päivät ovat todella rankkoja. Pyrimme ulkoimeaan paljon, jotta lapset saavat purkaa energiaansa ja on riittävästi tilaa. Onneksi pian on kesä ja pojat viihtyvät paremmin ulkona. Iltaisin alamme hyvissä ajoin "rauhoittumaan" ja silitämme lapsia nukkumaan käydessä, jotta nukahtaminen olisi helpompaa. Käydessämme seurakunnassa, uimahallissa tai kaupungilla, ihmiset katsovat joskus pitkään ja paheksuvasti äänekästä ja juoksevaa poikalaumaamme sekä meitä. He eivät kuitenkaan välttämättä tiedä lastemme taustoja ja miten paljon yritämme tehdä lastemme eteen sekä kasvattaa heitä käyttäytymään hyvin. Lasten ympärille mahtuu laaja tukiverkosto erilaisista ammatti-ihmisistä ja arkee mahtuu monenlaisia tapaamisia.

                                                                                                                                

Meillä käy noin kerran viikossa lastenhoitaja 2-3 tuntia, jotta saamme mieheni kanssa tehdä jotain mukavaa yhdessä. Olemme usein käyneet uimassa tai kuntosalilla. Joka toinen viikonloppu meillä on lapsivapaa, jolloin saamme hengähtää ja tehdä mukavia asioita kahdestaan ilman suurempaa painetta. Kun perheessä on erityislapsia ja haasteita, tulee vanhempien löytää keinoja rentoutua, hoitaa parisuhdessa ja omaa jaksamistaan.