Tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen ja korona rajoittanut paljon tekemistä sekä näkemistä. Me lasteni kanssa minimoimme pari viikkoa ennen joulua kaikki sosiaaliset kontaktit. Kävimme vain koulussa, töissä ja eskarissa sekä pakolliset kauppaostot. Pyrin pitämään maskia kodin ulkopuolisissa sisätiloissa. Lapset jäivät harrastuksista pois, emmekä nähneet kavereita. Kaikki tämä siksi, että pääsisimme viettämään Joulua sukulaisten luo. Kävimme ennen joulua läheistemme kanssa monia keskusteluita, onko turvallista nähdä. Vanhempani ovat lähes kokonaan eristäytyneet koronan vuoksi. Välimatkaa meillä on yli 200 kilometriä ja lähes kaikki sairaanhoitopiirit ovat koronan kiihtymis- tai leviämisvaiheessa. Joulu on minulle perhejuhla, enkä osaisi kuvitella joulua ilman perhettäni. Minulle on ollut vaikeaa opetella, että lapset ovat vuorojouluin pois luotani. Joka joulu ikävöin myös isosiskoani ja haluan päästä käymään hänen haudallaan. Meidän mummo on vanha ihminen, mutta asuu itsenäisesti ja etenkin korona-aikana ollut kovin yksinäinen. Hän halusi ehdottomasti yhteisen Joulun koronasta huolimatta ja kunnioitimme sitä, koska kukaan ei tiedä onko meillä enää yhteisiä Jouluja hänen kanssaan.
Me saimme kuin saimmekin yhteisen Joulun perheeni kanssa, koska kukaan ei ollut sairaana juuri ennen Joulua. IsoKarhu meni isovanhemmille jo etukäteen muutamaksi päiväksi viettämään joululomaa. Menimme PikkuKarhun kanssa aatonaattona mieheni luo yöksi, missä olivat IsoNalle ja PikkuNalle. Kävimme saunassa ja annoimme meidän joululahjat näille pojille sekä söimme joulutorttuja. Tuntui oudolta kolmen viikon jälkeen mennä yhteiseen kotiimme, joka näytti hieman autiolle. Aattoaamuna yritimme PikkuKarhun kanssa soittaa Joulupukin kuumalinja- ohjelmaan, mutta ei ollut mitään toivoa päästä läpi. Lähdimme mieheni ja PikkuKarhun kanssa joululaulut soiden matkaan. Perille päästyämme Joulurauhan julistuksen jälkeen söimme joulupuuroa ja osa meistä lähti perinteiselle hautausmaakierrokselle. Pidin varmuuden vuoksi maskia autossa, ettei vahingossakaan tarttuisi mitään. Koronajouluna normaalista poiketen mummoni ei käynyt kanssamme saunassa ja kävimme muutenkin vain pariskuntina. Saunan jälkeen mummo liittyi seuraamme ja söimme ihanan jouluaterian, jonka jälkeen pojat alkoivat olla jo melkoisen kierroksilla lahjoista. Meille ei tullut joulupukkia, koska hän oli etätöissä. Kuuntelimme perinteisesti jonkun joululaulun ja sitten IsoKarhu luki Jouluevankeliumin sekä äitini Joulurukouksen. Tämän jälkeen olivat viimein vuorossa lahjat, joita pikkutontut jakoivat. PikkuKarhu oli ensin harmissaan, kun ei saanut toivomiaan radiopuhelimia. Hetken kuluttua kuitenkin totesi " Ei minua enää harmitakkaan, koska sain niin paljon kaikkea muuta kivaa. " Hän iloitsi mm. pehmeistä sukista ja tossuista sekä hanskoista. Itselleni paras joululahja oli aika rakkaan perheeni parissa.
Joulupäivänä katsoimme elokuvia ja kävimme mummoni luona syömässä sekä peilailimme lautapelejä. Rakensimme IsoKarhun kanssa kahdestaan pihalle lumilyhdyn. Yllätyksenä pari kaveriani, joita en ole vuosiin nähnyt, kävivät pihallamme moikkaamassa. Tapaninpäivänä kävimme vielä laavuretkellä ja illalla paistoimme lettuja sekä saunoimme. Sunnuntaina vein lapset toisille isovanhemmille, missä oli heidän isänsä sekä muuta lähisukua. Olimme koko porukka suunniteltua pidempään vanhemmillani, koska emme tiedä milloin seuraavaksi voimme nähdä. Suunnitelmien muutokset aiheuttivat lapsissa suuren tunnekuohun, mutta asiaan sopeutumisen jälkeen he nauttivat kovasti pidennetystä yhteisestä ajasta. Joulu oli monin tavoin erilainen kuin normaalisti, mutta kaikesta huolimatta halusimme nauttia läheisten kanssa yhdessä olosta sekä Joulun sanomasta. Pyrimme noudattamaan turvavälejä ja pesemään hyvin käsiä sekä pidimme yhdessä olevan porukan pienenä. Nämä toivottavasti varjelivat kaikki koronalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)