vatsatautia

Heräsin viime viikon maanantaina siihen, että mahassa tuntui oudolle. Lähdin kuitenkin töihin ja sanoin töissäkin, että hieman kummallinen olo. Päivän mittaan minulle nousi lämpöä ja sanoin, että katsotaan tulenko seuraavana päivänä. Illalla olin aivan voimaton ja makailin vain sohvalla, kun lapset leikkivät lattialla. Soitin pomolle, että ehkä minun on parempi jäädä seuraavaksi päiväksi kotiin. En halunnut tartuttaa mitään työpaikalla.
Aamulla heräsin siihen, että kaikki tuli kovalla vauhdilla ulos ja melkein koko aamun sain viettää vessassa. Laittaessani lapsille aamupalaa, jääkaapin avaaminen meinasi saada minut oksentamaan. Sain vietyä pojat päiväkotiin ja varattua ajan työterveyteen, jonka jälkeen painuin peiton alle nukkumaan. Minulla ei ollut kuumetta, mutta kamala olo. Työterveyteen lähteminen tuntui todella vaikealle, mutta pakko oli koittaa raahautua, koska meillä pitää olla todistus jokaisesta sairaslomapäivästä.
Torkuin odotusaulassa ja etsin jo valmiiksi vessan, jotta tarvittaessa pääsen nopeasti sinne. Hoitaja kyseli huoneessa kaikkia oireita ja ehdin kertoa hänelle, kuinka odottelen, että milloin alkaa tulla yläkauttakin ulos. Samassa hetkessä aloin oksentamaan oikein kunnolla. Hoitaja totesi, että selvä tapaus ja kirjoitti heti kolme päivää. Sain kotimatkalle tarvikkeita, jos sattuisin oksentamaan. Huoneeseen jäi kamala haju ja siivottavaa. Kotona menin suoraan suihkuun ja laitoin kaikki vaatteet pyykkikoneeseen. Nukuin kunnes isovanhemmat toivat lapset kotiin. Joka käynnin vessankäynnin jälkeen pesin sen ja lapsia laitoin joka välissä pesemään käsiä. Lisäksi he ovat jo melkein kuukauden syöneet maitohappoja, koska mahatautia on ollut liikkeellä. Sanoin ettei äiti voi oikein ottaa syliin, ettei tauti vaan tarttuisi heihin. Rukoilin hartaasti etteivät pojat saisi tuota kamalaa tautia. Iso Karhu sanoi, että minun pitäisi varmaan nukkua vessassa, koska käyn siellä kokoajan. Illalla pojat rukoilivat, että äiti tulisi terveeksi. Tuntui todella ihanalle.

Pojat olivat päivät päiväkodissa, joten sain silloin levätä. Olo alkoi onneksi pikkuhiljaa kohentua ja joka päivä jaksoin vähän paremmin tehdä asioita. Lauantai oli ensimmäinen normaali päivä ja silloin teki vasta mieli kahviakin. Ihmettelin etten saanut päänsärkyä siitä, etten niin moneen päivään juonut kahvia.
Kaikki sanoivat, että nyt odotellaan milloin pojat sairastuvat. Heillä ei kuitenkaan ollut mitään oireita. Lauantaina he menivät vanhempieni luokse, koska minulla oli sovittua ohjelmaa. Iso Karhu oli alkanut illalla ripuloimaan ja sovittiin, että haen pojat heti aamulla kotiin. Sunnuntaina hänen vointinsa oli kuitenkin normaali, eikä sen jälkeen ole ollut mitään. Toivon että se meni niin nopeasti hänellä ohi ja ettei Pikku Karhu sairastuisi ollenkaan.
Molemmat pojat ovat nyt flunssassa, että sairastelua tuntuu riittävän. Näillä mennään kohti Pääsiäistä.

(P.s. Kuvat Googlen kuvahausta)