keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Ystävät apuna

Isi Karhu on edelleen sairaalassa ja olen pari työvuorolistaa sumplinut lasten hoitojärjestelyitä sekä omia työvuorojani. Muutamat vuorot ovat olleet sellaisia, etten ole saanut niitä mitenkään järjestymään. Pienoinen stressi alkoi jo muodostumaan...

Eräs ihana ystäväni lupasi tulla toiselta paikkakunnalta asti hoitamaan lapsia kokonaiseksi viikonlopuksi, eikä halunnut siitä edes korvausta. Hän on lastentarhaopettaja ja muutenkin sellainen, etten yhtään epäillyt hänen pärjäämistä lasten kanssa.
Hän tuli hyvissä ajoin ennen töihin lähtemistäni, jotta kerkesin kertoa lasten rutiinit. Olin tehnyt heille ruoat valmiiksi, ettei niitä tarvinnut miettiä. Pikku Karhu oli aivan innoissaan ja Iso Karhukin, kun sai ensin hetken lämmetä. He saattoivat minut töihin ja menivät siitä samalla leikkipuistoon. Pidin puhelinta niin, että tarvittaessa olin tavoitettavissa.
Pääsin illalla yhdeksältä ja päästessäni kotiin, olin aivan hämilläni. Pojat olivat nukahtaneet jo ennen kahdeksaa ja meillä näytti vähintään yhtä siistiltä kuin ennen lähtöäni. Olin todella iloinen ja kiitollinen ystävälleni. Heidän päivänsä oli mennyt mukavasti touhutessa.
Vaihdoimme pitkästä aikaa kuulumisia teekupposten ääressä ja painuimme nukkumaan, koska aamulla oli tiedossa aikainen herätys.
Sunnuntaina pojat olivat jo vähän osottaneet mieltään, jos joku asia ei mennyt heidän haluamalla tavalla. Kaikki oli kuitenkin yleisesti mennyt hyvin. Sovin ystäväni kanssa, että he tulisivat käymään työpaikallani. Asukkaat pitävät kovasti lapsista ja olivat kyselleet jo pitkään poikia. Kotimatkalla pojat kertoivat mitä kaikkea olivat tuona päivänä tehneet. Päivällisen jälkeen oli aika sanoa heipat ja antaa halit.

Eräs toinenkin ystävä lupasi katsoa poikia yhden iltavuoroni ajan, mutta sairastuin eikä hänen tarvinnut tulla. Näitä molempia ystäviä saa kuulemma jatkossakin tarvittaessa kysyä. Olen todella kiitollinen heidän avustaan ja siitä, että minulla on tällaisia ihmisiä ympärilläni tukemassa. Haasteiden keskellä tukiverkko on erityisen tärkeä ja se on auttanut pitämään arkea kasassa. Olen kiitollinen, että Jumala näkee kaikki tarpeemme ja pitää huolta. <3


 "Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! 
 "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?'
Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. 
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.
Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet." Matt 6:25-27,30-34

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...