Kirjainten yhdistelmä ADHD

Pikku Karhu syntyi v. -14 täysiaikaisena ja kaikki oli hyvin.
Olen kirjoittanut oman postauksen aiemmin siitä, mitä tapahtui hänen ollessa viikon ikäinen. 
Ensimmäiset pari vuotta pelkäsin, mitä nuo ensimmäiset viikot olisivat jättäneet pojan aivoihin. Jokaisessa kehitysvaiheessa mietin oppisiko hän sitä ja seuraavaa, mutta viimein aloin päästä tuosta pelosta, sillä poika kehittyi omaan tahtiinsa kuitenkin hienosti.
Pojan ollessa kolme vuotias, aloin miettimään uudelleen meneekö kaikki aivan normaalisti. Mielestäni Pikku Karhu ei toiminut samalla tavalla kuin muut saman ikäiset lapset, mutta niin monet läheiset sanoivat hänen olevan vielä niin pieni ja vain vilkkaampi. Vuosi sitten Pikku Karhu aloitti uudessa päiväkodissa, jossa hänellä olevat haasteet nostettiin rohkeasti esille. Joulukuussa kirjoitin erityistarpeista ja haasteista postauksen. Koska päiväkodissakin erityistarpeet oli huomattu, halusin muiden vastusteluista huolimatta selvittää mistä on kyse. Ajattelin että sitten se on ainakin selvitetty, eikä minun tarvitse olla huolissani. Viime keväänä hänelle tehtiin neuropsykiatrinen kartoitus neuvolassa ja hänen haasteensa käsiteltiin moniammatillisessa tiimissä.

Erilaisten vaiheiden ja kaavakkeiden jälkeen pääsimme elokuussa täällä uudella paikkakunnalla neurologin tutkimuksiin. Neurologi oli lyhyen tapaamisen perusteella samaa mieltä, että kyseessä on vilkas, ohjattava ja malttamaton sekä helposti herpaantuva poika. Neljä vuotias poikani osasi piirtää kuudesta kuviosta kolme kohtalaisesti ja yhden oikein. Heittämiset ja hyppimiset kyllä sujui sekä kasvu oli normaalia. Karkeamotoriikka sujuu siis ihan hyvin, vaikka välillä vauhdin vuoksi kömpelöä. Hienomotoriikka vaatii vielä paljon harjoittelua. Pikku Karhu pääsi toiminta- ja puheterapia jonoon, koska selkeästi voisi hyötyä niistä. Laajemmat psykologiset tutkimukset tehdään yleensä vasta viisi vuotiaana.

Viime viikolla postissa tuli epikriisi lasten neurologilta käynnistämme. Pikku Karhulla on yliaktiivisuutta, impulssiivisuutta ja vaikeutta keskittyä. Tunto- ja kuuloalueella on herkkyyttä esim. hampaiden pesussa sekä tavaroiden suuhun laittaminen. Hänen on vaikeutta odottaa vuoroaan, liikehakuisuutta ja puhumista paljon. Poika tarvitsee paljon aikuisen tukea ja ennakointia.  
Viimeistä sivua lukiessa minulta pääsi itku. Pikku Karhulla on selvästi tarkkaavaisuushäiriöön sopivia diagnoosiin asti olevia oireita pidemmältä ajalta havaittu. Viimeisenä oli laitettu diagnoosiksi ADHD. 

Olin shokissa, vaikka oireet olivat selviä ja joka päiväisiä. Istuin ja tuijotin diagnoosia. Ihmettelin miksi lääkäri ei puhunut tapaamisella sen selkeydestä ja miten näin pienelle voi antaa diagnoosin. Jätin lääkärille soittopyynnön saadakseni selvyyttä ja minulle luvattiin hänen soittavan lomansa jälkeen. Mieleeni tulvi monia kysymyksiä: Onko lapsellamme oikeasti diagnoosiin asti oleva sairaus, ADHD? Mitä se oikein edes tarkoittaa? Mitä tukea voimme saada? Mitä tukea lapsi voi saada? Mitä minun pitää nyt tehdä? Olenko tehnyt jotain jo väärin? Miksi tämä kaikki?
Toiseksi pahin pelkäämäni asia tapahtui; hän ei kuollut, mutta virus vaurioitti pojan aivoja. Minun huoleni oli aiheellinen, eikä kuviteltua. 
Tietenkin olen todella onnellinen, että Pikku Karhu saa elää ja osata näinkin paljon asioita.  Olen tyytyväinen, että voimme tukea ja saada lapselle apua jo näin varhain. Tämän ei tarvitse vahingoittaa hänen itsetuntoaan liian suurilla vaatimuksilla, vaan häntä ymmärretään ja autetaan. Tieto vaatii kuitenkin sopeutumista.

Mieheni vanhemmalla pojalla on myös ADHD ja hän käy erityiskoulussa. Hänen nuoremmalla pojalla on ADD, joten uusperheessämme on nyt kolme erityislasta. Minulla ei ole aiemmin ollut oikein mitään kosketuspintaa näihin kuvioihin, mutta nyt on pakko etsiä tietoa ja neuvoja. Haluan tietenkin olla tukemassa kaikkia poikia parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka he välillä kiristävät hermoja todella paljon. Haluan löytää keinoja, jotta perheessämme kaikilla on hyvä olla. 

Onko sinulla kokemusta ADHD:sta?