Epämääräiset puutumisoireet

Kaikki alkoi elokuun alussa eräiden polttareiden jälkeen. Olimme miekkailemassa ja se oli minulle uutta. Illalla keskisormeni tuntui puutuneelle ja se jatkui vielä seuraavana päivänä, kun ajoin hakemaan lapsia. Puutuminen levisi koko oikeaan käsivarteen ja käsi oli hieman turvoksissa. Epäilin olevan vain rasitusvamma, mutta soitin varmuuden vuoksi päivystykseen. Särkylääkettä ja kylmägeeliä oli heidän ohjeensa, joten ajoimme kotiin. 
Maanantaina puutuminen edelleen jatkui ja alkoi levitä oikeaan jalkaan ja vähän kasvoihin. Oikea käsi tuntui heikommalle kuin vasen ja väsyi pienestä rasituksesta. Päivystyksestä kehoitettiin tulla tarkistettavaksi ja siellä menikin koko ilta. Minulta otettiin sydänfilmi, labrat ja erilaisia testejä. Kaikki olivat kunnossa, mutta oikean käden puristusvoima oli heikompi kuin vasemman. Lääkäri halusi, että pää kuvattaisi. Maatessani sairaalavuoteella ehdin miettiä, jos joudun jäädä sairaalaan tai jos päässäni on verenvuoto tai tukos. Pelkäsin ja hieman itketti, mutta samalla luotin Jumalan suunnitelmaan ja esin Hänellä olevan homma halussa. Pään kuvauksesta ei löytynyt mitään ja pääsin kotiin odottamaan jatkotutkimuksia. 

Kävin hierojalla, jonka mielestä minulla oli todella kireät hartiat. Puutumisen syyksi aloin epäillä lihaskireyttä ja hermopinnettä. Oireet eivät hävinneet ja koin oloni välillä kömpelöksi sekä väsyneeksi. Puutuminen muuttui ajoittain kivuksi, mutta kestin sitä. Kovassa rasituksessa käsi turposi ja muuttui voimattomaksi. Sain kutsun pään magneettikuvaukseen, jossa lääkäri halusi selvittää, ettei minulla olisi MS-tautia. Omasta mielestäni moni oire viittasi siihen ja lähipiirin huoli kasvoi. 
Lääkäri soitti muutaman päivän kuluttuja ja kertoi, ettei päästäni löytynyt mitään poikkeavaa. Pääni on nyt kuvattu kahteen kertaan, eikä sieltä mitään löydy. Onko se hyvä vai huono asia? 
Hän laittoi minut jatkotutkimuksiin fysioterapeutille ja neurologille. Ennen niitä kävin fysioterapeutiksi opiskelevalla hierojalla, joka löysi minulta 2-3 hermopinnettä ja todella jumiutuneet lihakset. Lihakset eivät osaa enää rentoutua, vaan ovat jännitystilassa kokoajan. Hänen mielestään lenkkeilyä luonnossa pitäisi lisätä ja stressiä vähentää. Miten voi vähentää stressiä ja jännittyneisyyttä elämäntilanteessa, jossa kaikki on muuttunut ja uutta? Ihminen joka jännittää ja kenen psyyke ei yleensä meinaa pysyä suurien muutosten mukana.  

Ensimmäisellä fysioterapiakäynnillä viime viikolla 20-vuotta alalla ollut työntekijä kertoi, ettei ole koskaan aiemmin nähnyt tällaista tapausta. He tekivät opiskelijan kanssa monenlaisia testauksia liikkuvuuksien, oireiden ja tunnusteluiden suhteen. Oikeassa kädessä pitkä puristusvoima oli 10 kiloa heikompi kuin vasemmassa. Oikean puolen olkapää menee todella helposti virheasentoon eteenpäin, jonka vuoksi olkapäähän laitettiin teippaus muistuttamaan oikeasta asennosta. Autossa istumista ja pitkään tietokoneella olemista sekä rasitusta pitäisi välttää. Miten se nyt on mahdollista, kun olen juuri aloittanut monimuoto-opinnot ja kouluviikoilla kilometrejä tulee n. 1300, plus lasten kuskaamiset, koulutehtävien tekeminen ja oppitunneilla istuminen sekä kodin laittaminen? Fysioterapeutin ja opiskelijan piti seuraavaa kertaa varten kaivaa aivan amerikkalaisten kirjoittama anatomian kirja ja tutkia asioita. 

Halusin auttaa miestäni puukatoksen ja muiden pihatöiden tekemisessä, mutta se kostautui minulle. Olin illalla niin kipeä, etten jaksanut kannatella oikeaa kättäni. Lasten mentyä nukkumaan, makasin vain sohvalla ja yritin sietää kipua sekä käden "sähköiskuja". Jouduin nöyrtymään ja pyytämään mieheni apua iltapesuissa, koska en itse vain kyennyt nostamaan oikeaa kättäni. Hän lupasi auttaa minua, vaikka olisin pyörätuolissa.
Kävin eilen uudestaan ja minulla saattaa olla lihastikkereitä syvissä lihaksissa useammassa eri paikassa, mutta en vielä tarkkaan tiedä mitä se tarkoittaa tai mitä asialle tehdään. Sain jumppaohjeita kotiin ja minua kehoitettiin ostamaan erilaisia tukimenetelmiä opiskeluun. Nyt minulla on kyynär- ja rannetuki kirjoittamista varten sekä autossa istumiseen käsituki. Lisäksi ostin muita kipua lievittäviä asioita. Pitää alkaa lenkkeilemään, mutta liikaa rasitusta ei saisi oikealle puolelle tulla. Istumisessa täytyy pitää taukoja ja yrittää rentouttaa kroppaa. Oireet ovat elämässäni joka päivä ja ne rajoittavat toimintaani. En ole ihminen joka vain makaisi sohvalla, joten välillä on vaikeaa olla tekemättä asioita. Illalla koko perhe huomaa, jos olen rasittanut itseäni liikaa päivän aikana.
Ensi viikolla minulla on vielä yksi fysioterapia-aika ja siitä seuraavalla viikolla neurologin aika. Sen jälkeen olen varmasti paljon viisaampi jatkosta. 

Onneksi minulla on rakastava mies, joka tukee minua ja haluaa auttaa.