Valoa syksyn harmauteen

Syksy on saapunut Suomeen, mutta kiitos Herralle sen viivyttämisestä.
Viimeiset pari viikkoa ovat olleet minulle vaikeita ja harmaita. Välillä olisi tehnyt mieli vain kaivautua peiton alle yksin syömään suklaata ja katsomaan jotain leffaa tai sarjaa. Toisinaan olisi tehnyt mieli juosta metsään ja huutaa niin paljon kuin keuhkoista lähtee. Haluaisin aloittaa kunnon "kuntokuurin". Perheen äitinä ei ole kuitenkaan yleensä mahdollista ja fyysiset oireeni rajoittavat kuntoilua todella paljon. Välillä illalla kuitenkin nautin kynttilöistä mieheni kainalossa. Tämä on vuodenaika, kun väsyttää aamusta iltaan ja silti iltaisin vaikea rauhoittua nukkumaan. Onneksi kirkasvalolampun ääressä jaksaa paremmin tehdä koulutöitä ja vielä ollut muutamia aurinkoisia päiviä.

Viime viikolla sain postissa paketin, jota en osannut odottaa. Mieheni laittoi minulle kuvan paketista, kun olin ajamassa koulusta ja olin hämmentynyt. Kotiin päästyäni avasin kirjekuoren ja jo kannen nähtyäni silmiini nousivat kyyneleet. Juoksin alakertaan lukemaan, koska halusin tehdä sen rauhassa. Se oli lahja Taivaasta; Jumalan rohkaisevia sanoja elämääni ja minusta. Kyyneleet valuivat, kun luin ystäväni tekemää kirjasta. Sieltä löytyivät juuri oikeat sanat fiiliksiini ja se miten paljon hän oli nähnyt vaivaa piristääkseen minua. Hän ei edes tiennyt fiiliksistäni tai tapahtumistani, mutta Jumala tiesi. Lahjan saapumisen ajoitus oli päivälleen oikea. Jumala ei olekaan unohtanut minua ja rakastaa vielä heikkona sekä vajavaisena ihmisenä. Vaikka olen ollut yksinäinen viime viikkoina, Isä on antanut minulle lahjaksi ihania ystäviä ympäri Suomea. Aidosti rakastavat ystävät ovat lahja, aarre ja valo elämässä. Onneksi nykyään on puhelimet ja sosiaalinen media, jonka kautta pitää yhteyttä.

Syksyt ovat minulle vaikeita ja haistan sen lähestyvän jo elokuussa. Joka vuosi hieman jännittää, miten tulen jaksamaan pimeän ajan yli; hiipiikö masennus vai pääsenkö pienellä väsymyksellä. Taistelen masennusta vastaan, enkä halua antautua sen upotettavaksi. Menneisyyteni huonojen kokemusten vuoksi olen pelännyt mieheni hylkäävän minut, jos väsyn tai masennun. Olen kuitenkin uskaltautunut puhumaan hänelle peloistani ja se on helpottanut oloani. "Mörkö" ei ole päässyt kasvamaan mielessäni, vaan olemme saaneet yhdessä talloa sen. Meillä on vitamiinit kehissä ja lisäksi minulla kirkasvalolamppu koulutöitä tehdessä. Liikunnan harrastaminen onnistuu valitettavasti rajallisesti selkäni ja käteni vuoksi, mutta olen yrittänyt liikkua edes kevyesti. Liikunta on tärkeää jokaiselle ihmiselle. Onneksi mieheni halaa minua, kun oloni on surkea ja itkettää.  Olen jokaisesta syksystä selvinnyt eteenpäin ja nyt minulla on rinnallani ihminen, kenen kanssa jakaa elämän erilaiset vaiheet. Elämässäni on toivoa ja koen Jumalan pitävän huolta huonoistakin tunteistani huolimatta.

Valoisaa ja värikästä syksyä jokaiselle! <3 <3