Sosionomiopinnoissani meidän piti kirjoittaa elämäntapojen muutoksista sukupolvien välillä. Ajattelin jakaa tämän myös teidän kanssa, jos joku sattuu kiinnostumaan aiheesta.
Minun vanhempani ovat syntyneet 1960-luvulla maaseudulle naapurikyliin. Äitini oli perheen ”iltatähti” ja ikäeroa hänellä sisaruksiinsa oli n.20-vuotta. Äidin ollessa aivan pieni isoäitini kantoi juomaveden kaivosta, oli ulkovessa, ja -sauna. Äidin ollessa alakoulu ikäinen, muuttuivat systeemit nykyaikaisemmaksi. Isäni asui maatilalla, jossa työtä arvostettiin, eikä turhia tunteiltu. Tilalla oli asunut useampi sukupolvi samaan aikaan. Mummoni muutti pois sukutilalta vasta isosiskoni syntyessä. Hänelle rakennettiin omakotitalo puolen kilometrin päähän, mistä oli helppo tulla auttamaan maatalon töissä. Mummo oli lapsuudessani paljon läsnä; marjametsällä, seuroissa, lettujen paistot, erilaiset pihatyöt, maatalon töissä, ym. Isäni lapsuudessa lapset kulkivat mukana aikuisten töissä ja heitä vahti se, jolla oli aikaa. Maaseudulta ei käyty päiväkodissa, vaan leikittiin kotona ja naapurissa. Tilan töihin osallistuttiin jo pienenä taitojen mukaan. Isäni isä sairastui vakavasti isäni ollessa nuori, joten isäni joutui nuorena ottamaan suurta vastuuta tilasta. Vaarini kuoli isäni ollessa 18-vuotias, joten päässyt häntä koskaan tapaamaan.
Meidän perhe on asunut lapsuuteni isäni kotitilalla ja siellä oli paljon töitä. Olin pienestä asti mukana auttamassa peltotöissä ja navettahommissa. Äitini oli se, joka hoiti kotia ja enemmän huolehti meistä lapsista. Autoin äitiä kotitöiden tekemisessä ja siskojen hoitamisessa. Kesäisin leikin isosiskoni kanssa paljon ulkona ja meillä oli oma ”leikkitarha”, koska vanhemmat eivät aina ehtineet seistä vieressä vahtimassa.
Äitini kertoi, että hänen lapsuudessaan tv:stä tuli lähetyksiä vain alkuillasta jonnekin ehkä iltakymmeneen, sitten tuli pelkkää "lumisadetta". Kanavia oli kaksi: Yle1 ja Yle 2. Aluksi tv lähetykset olivat mustavalkoisia, mutta sitten tulivat värilähetykset. Minun lapsuudessani olivat peruskanavat 1–4 ja sieltä sai katsoa Pikku Kakkosta vanhempien ollessa navettatöissä. Illalla katsottiin uutiset. Vanhempani tekivät töitä aamusta iltaan asti, eikä päivällä turhia lepäilty. Söimme yleensä aina yhdessä ja vaihdoimme päivän kuulumisia. Lauantaisin oli siivouspäivä, jolloin siivosimme äidin kanssa. Illalla lämmitettiin sauna ja siitä alkoi viikonlopun viettäminen perheen kanssa. Sunnuntaisin oli lepopäivä, jolloin aamulla kuuntelimme yhdessä radiosta Jumalanpalveluksen ja välillä äitini piti kylän lapsille pyhäkoulua. Sunnuntaisin meillä oli vähän parempaa ruokaa ja saattoi olla jopa jälkiruoka. Teimme välillä perheen kanssa retkiä metsään tai kävimme autolla ajelemassa. Se oli aina viikon paras päivä.
Olin kuudennella luokalla, kun meiltä laitettiin lehmät pois ja äitini lähti kaupunkiin töihin. Isäni viljeli peltoja ja teki työkonetöitä. Ollessani yläasteella, äitini alkoi opiskella matkailualaa ja he perustivat oman maaseutumatkailuyrityksen peltojen viljelyn ohelle. Lehmätilan pitämiseen olisi pitänyt tehdä isot investoinnit, eikä se kannattanut. Piti keksiä jotain uutta, jolla perheen elättää. Äitini pääsi uudelleen kouluttautumisen ja uusien työmuotojen kautta toteuttamaan ja kehittämään aikuisiällä haaveitaan.
Vanhempieni lapsuudessa kirjoiteltiin kirjeitä ja soitettiin lankapuhelimella, eikä ollut kännyköitä tai tietokoneita. Jos oli ulkona, ei oltu aina tavoitettavissa. Äitini lapsuudessa paljon leikittiin kavereiden kanssa, käytiin yökylässä ja oltiin kesät ulkona sekä luettiin kirjoja. Kavereilla käytiin välimatkoista huolimatta pyörällä, eikä kukaan lähtenyt viemään, vaikka auto oli talossa. Minun lapsuudessani tulivat ensimmäiset kännykät. Olin ala-asteella, kun meille tuli ensimmäinen tietokone ja se oli jotain ihmeellistä. Kirjoittelimme kavereiden kanssa silti edelleen kirjeitä ja lankapuhelimella soitettiin nopeasti, voiko toinen tulla leikkimään tai sitten mentiin suoraan ovelle kysymään. Ensimmäiseen kännykkääni säästin itse rahaa ja ostin sen vuonna 2002. Mennessäni yläasteelle tietotekniikka oli jo kehittynyt jonkin verran ja pääsin ensimmäistä kertaa sosiaaliseen mediaan ii2:seen. Me silti paljon leikimme, kuvasimme omia kotivideoita ja pyöräilimme kylillä kavereiden luona. Nykypäivänä sosiaalisen median kanavia on vaikka mitä, eikä enää kirjoitella mitään kirjeitä tai käydä ovelta pyytämässä leikkimään. Lapset saavat älypuhelimet yhä aiemmin, koska vanhemmat ovat muualla töissä ja lapset lähtevät yksin kouluun. Vanhemmatkin ihmiset ovat opetelleet käyttämään älylaitteita ja sosiaalista mediaa, joten heilläkin yhteyden pitäminen esim. sukulaisiin paljon helpompaa.
Ennen avioerot olivat paljon harvinaisempia; mentiin kihloihin, pidettiin isot häät ja saatiin paljon lapsia. Lapsuudessani erään kaverini vanhemmat erosivat ja se oli todella outoa. Nykyään läheskään kaikki eivät edes mene naimisiin, parisuhteita voi olla monenlaisia ja eroja tulee paljon enemmän. Lapsia kuskataan vanhemmalta toiselle ja koteja on monia.
Muutin kaupunkiin jo alaikäisenä opiskeluiden perässä, koska lähellä ei ollut mahdollista suorittaa lähihoitajaopintoja. Silloin sanoin, etten enää ikinä muuta takaisin maataloon. Tämä päätös on pitänyt. Ahkeruus ja "aamusta iltaan täysillä"-asenne on juurtunut lapsuudestani syvälle minuun, vaikka aina ei jaksaisi. Olivatko ennen naiset jaksavaisempia? Nykypäivänä mielestäni kotityöt eivät kuulu vain naisille. Olen onnellinen siitä, että aviomieheni ajattelee samalla tavalla. Minä laitan ruoan, mutta molemmat siivoamme ja pesemme pyykkiä sekä hoidamme lapsia. Osaan jonkin verran ”miestenkin töitä” ja olen valmis opettelemaan uutta, kun mieheni neuvoo. Yhdessä syöminen on jatkunut meidän perheeseen aivan luonnostaan ja tuntuu itsestään selvälle. Me emme enää kuuntele sunnuntaisin kirkkoa radiosta, mutta mahdollisuuksien mukaan käymme perheenä seurakunnassa. Kasvaessani aikuiseksi, olemme paljon läheisempiä vanhempieni ja etenkin äitini kanssa, kuin lapsena; Tunteita näytetään (etenkin isässäni on tapahtunut suurta muutosta) ja asioista puhutaan avoimemmin. Olemme pikkusiskoni kanssa ”kasvattaneet” vanhempiamme avoimempaan ja kotitöiden tasa-arvoisempaan suuntaan. En meinaa itsekään nuorena ihmisenä pysyä yhteiskunnan kehittymisen mukana, joten en ihmettele, etteivät kaikki vanhemmat ihmiset pysy.
Millaisia ajatuksia tämä herätti sinussa? Millaisia muutoksia sinä olet omalla kohdallasi huomannut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)