Blogissa ollut jo melkein kuukauden hiljaista ja koko sivusto ehtinyt muuttua tällä välillä. Hauskaa päästä tutustumaan uudistuksiin, joitan tänne on tullut. Mutta nyt asiaan...
Kirjoitin suurista muutoksista ja niihin sopeutumisesta. Koko tämä kevät on ollut pelkkiä muutoksia ja muutoksien muutoksia. Lasten piti mm. olla enemmän toukokuusta elokuuhun isällään. Heidän isänsä kuitenkin joutui sairaalaan osastojaksolle ja tämä kuvio meni uusiksi. Hänen sairautensa vaikuttaa edelleen paljon meidän perheen elämään ja minuun henkilökohtaisesti, vaikka olemmekin eronnet useampi vuosi sitten. En syytä häntä millään tavalla siitä, koska hän ei voi sairaudelle mitään. Se kuitenkin tuo omia haasteita ja kuormitusta elämään. Isän osastojaksot ovat lapsille sinänsä jo tuttua, mutta joka kerta se on pettymys. IsoKarhu ottaa sen aina todella raskaasti ja tälläkin kerralla hän syytti tilanteesta itseään. Pojan paha olo purkautuu agressiivisuutena, kiukkuisuutena, alavireisyytenä ja itkuisuutena. Samana päivänä kun tuli tieto isästä tuli tieto, että lapset palaavat kouluun. Lapset kävivät viime viikonloppuna tapaamassa isovanhempien kanssa isäänsä sairaalassa (ulkona koronatilanteen vuoksi). Tämä viikko on ollut IsoKarhulle todella vaikeaa, eikä koulujutuista ole meinannut tulla mitään muuta kuin itkua ja kiukkua. Lapset ovat riidelleet paljon keskenään ja molemmat olleet itkuisia. Syitä voi olla monia; paluu isovanhemmilta, isän sairaalassa olo ja siellä käynti, isäikävä, koulun ja päiväkodin jatkuminen. Olen yrittänyt parhaani mukaan jaksaa tukea ja lohduttaa molempia lapsia. Tänään he palasivat innoissaan kouluun ja päiväkotiin. Toivottavasti tämä olisi hyvä juttu molempien kannalta, eikä tulisi tuliaisina mitään sairauksia.
Itse olen kaiken keskellä koittanut saada tehtyä omia koulutehtäviä ja luentoja. Luulin jo etten selviäisi ja jotkut ehdottivat koulun tauolle laittamista täksi kevääksi. Olen hieman itsepäinen ja sinnikäs ihminen, joten en ihan herkästi luovuta. Eilen sain palautettua viimeiset tämän kevään tehtävät ja jäljellä on enää yksi seminaari. Olen hieman hämmentynyt omasta suoriutumisestani. Ensi viikolla alan sitten tarkemmin tutustua kesän opintoihin, joita on 8 opintopistettä. Lisäksi opinnäytetyö kulkee kokoajan mukana, joten ei tekemisen puutetta kuitenkaan ole. En tiedä yhtään vielä, miten tulevan kesän kuviot menevät ja turhaa liikaa edes suunnitella. Aion silti ehtiä kirjoitella taas enemmän tänne blogiin kuulumisia ja ajatuksiani elämästä ja perheestämme sekä omasta voinnistani.
 |
Kiitos että olet mukana seuraamassa ja kulkemassa tätä matkaa. <3
Voimia jokaiselle viimeisiin kevään viikkoihin. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)