Juhannuksesta

Aika lentää siivillä ja nyt on jo heinäkuu. Meinaan kuitenkin kirjoittaa teille vielä meidän juhannuksesta, vaikka siitä on jo kohta pari viikkoa.

Olin poikien kanssa juhannuksen maalla. Aattoiltana paikalla olivat myös Ison Karhun kummi ja hänen miehensä (joka on minun kummini) sekä meidän mummo. Oli mukavaa vaihtaa pitkästä aikaa kuulumisia ja pojat nauttivat huomion määrästä.

 Vanhemmillani on ihana vanha savusauna, joka oli lämmitetty juhannukseksi. En tarkalleen tiedä, miten sen lämmittäminen toimii. Siihen vaaditaan kuitenkin kokonainen päivä ja saunalla pitää välillä käydä heittämässä löylyä. Lapset tulivat meidän naisten mukana saunaan ja saivat ottaa ammeen mukaan. Kun Pikku Karhu näki mustan ja hämärän saunan, hän kääntyi ympäri, eikä olisi halunnut tulla. Ensijärkytyksen jälkeen hän kuitenkin viihtyi ja tykkäsi vihtomisesta. Sauna oli lämmitetty hyvin, koska minun herkät silmäni eivät alkaneet vuotamaan.
Saunan jälkeen Pikku Karhu lähti iltapuurolle ja nukkumaan, koska kello oli jo aika paljon¨ja hän oli todella väsynyt. Miesten tultua saunasta, grillasimme kaikkea ihanaa kesäruokaa. Meidän harmiksemme alkoi sataa ja hyttysiä riitti, mutta se taitaa kuulua juhannukseen. Ison Karhun mentyä nukkumaan, herkuttelimme vielä sisätiloissa.

Juhannuspäivänä kävimme mummolla ja mammalla kyläilemässä. Päivä oli ihanan lämmin ja aurinkoinen. Vietimme lähes koko päivän ulkona. Pelasimme sulkapalloa, söimme, saunoimme ja nautimme kesästä sekä toistemme seurasta.

Sunnuntaina pääsimme tuttavien mökille uimaan ja järvivesi oli ihanan lämmintä. Iso Karhu keräili rannasta simpukoita ja oli innokas uimari. Pikku Karhu huusi koko ajan, vaikka koitin saada häntä tottumaan veteen. 

 Ohjelmaa ja ihmisiä riitti juhannusviikonlopun jokaiselle päivälle, mutta sellaista se välillä on. Suomen kesä on kaunis ja toivoisin sen olevan paljon pidempi. Saisi tuollaisia lämpöisiä päiviä tulla enemmänkin, kuin muutama hassu. Niitä odotellessa. :)