Kansanlähetyspäivät

Raamattubreikin jälkeen innostuin Ryttylän kansanlähetysopistosta ja Kansanlähetyspäivistä. Eräs ystäväni valaisi minulle, etteivät ne ole vain vanhusten juhlat. Päätin että  ilmottaudun sinne, vaikken tiennyt miten lastenhoito, majoitus ja perille pääseminen järkkääntyisi. Jätin homman Jumalalle ja menin rukoillen eteenpäin.
Lopputuloksena oli se, että sain Pikku Karhun isovanhemmille ja Iso Karhu lähti minun mukaani. Meille tuli näin äiti-poika-viikonloppu, joita on todella todella harvoin. Saimme vanhemmiltani lainaksi auton melkein koko heinäkuuksi (vaikka olisin tarvinut vain viikonlopuksi) ja nyt olen päässyt tekemään muitakin reissuja. Lisäksi vanhempani lainasivat teltan  ja yövyimme Ison Karhun kanssa siellä kahdestaan.

Iso Karhu oli aivan innoissaan jo pelkästä juhla-alueesta ja huokaili:"Äiti täällä on niin paljon kaikkea jännää ja ihmeellistä". Teltan kasaaminen sujui hienosti, koska Iso Karhu oli niin reipas apulainen. Viikonlopun aikana lapsille oli omaa ohjelmaa, josta Iso Karhu tykkäsi todella paljon. Teltan kasaamisen jälkeen hän halusi heti päästä tutustumaan omaan ohjelmaan ja tiuski: "Minä kävelen vaikka sitten itse sinne lastenohjelmaan, enkä tule enää autolle". Iltaohjelma loppui yhdeksän aikoihin ja söimme iltapalaksi makkaraa sekä letut. Kannettuamme lähes kaikki tavarat teltalle meille selvisi, että auton olisi saanut ajaa lähemmälle parkkipaikalle. Meidän kohdallamme oli käynyt vain joku tietokatkos ja me raahasimme tavarat kauemmalta parkkipaikalta. Noh, liikunta ei ole yleensä koskaan pahasta. Illalla Isolla Karhulla oli hieman haastavaa rauhoittua nukkumaan, mutta nukkui silti yönsä sikeästi. Itse heräilin neljästä eteenpäin ihanien fasaanien huutoon...

Aamulla pääsimme suihkuun ja aamupalan söimme autolla. Poika oli jo niin innoissaan menossa lastenohjelmaan, ettei meinannut malttaa syödä. Hän oli melkein koko päivän lasten omassa ohjelmassa, jossa heillä oli mm. opetuksia, leikkejä, lauluja ja toimintapisteitä. Kävimme yhdessä syömässä ja iltapäivän konsertissa. Minä pääsin itsekseni haluamiini aikuisten ohjelmiin. Olin sellaisessa opetuskanavassa, kuin "kipinöitä äitiyteen ja se oli todella hyvä (voin kirjoittaa siitä myöhemmin kokonaan oman postauksen). Viikonlopussa oli myös ystäviäni eri puolilta Suomea ja oli ihanaa nähdä heitä ajan kanssa. Nautin siitä todella paljon. Ison Karhun kummin vietti paljon aikaa meidän kanssamme. Hekin saivat poika-kummi-aikaa ilman Pikku Karhua ja illalla ilman minua. Iso Karhu sai myös nähdä muita ystäviäni ja hän tykkäsi heistä kovasti. Varsinkin kun miehet pelleilivät hänen kanssaan.
Päivä oli todella aurinkoinen ja lämmin. Onnistuin polttamaan itseni sekä saamaan auringonpitoksen. Päätä särki koko päivän ja oli hieman huono olo, mutta en antanut sen häiritä.  Jätski ja hieronta auttoivat pahimpaan oloon.

Illalla halusin päästä edes hetkeksi "iltajatkoille", joka oli nuorille suunnattu. Iso Karhu sai siellä iltapalaa ja touhuta kumminsa kanssa. Olin jättänyt laukkuni teltalle, joten minulla ei ollut kelloa. Jossain vaiheessa ystäväni tuli sanomaan, että hän vie Ison Karhun nukkumaan ja poika oli tästä aivan innoissaan. Samalla huomasin ajantajuni täysin menneen ja että kello oli jo paljon. Sain kuitenkin jäädä vielä kuuntelemaan, josta olin/olen todella kiitollinen (<3).  Eräs toinen ystäväni halusi välttämättä ostaa minulle illassa esiintyneiden levyn, vaikka koitin laittaa vastaan. Olin kiitollinen tästä lahjasta. Mentyäni telttaan, Iso Karhu ei ollut ehtinyt nukahtaan, mutta nukahti kyllä todella pian.

Sunnuntaina ei ollut enää erikseen lastenohjelmaa, vaan lapset olivat messussa aikuisten kanssa. Iso Karhu oli kovin kiukkuinen, kun joutui olla "aikuisten ohjelmassa" ja yöunet olivat jääneet lyhyeen. Messussa oli mukana käsinuket Saku ja Ruut, jotta lapset viihtyisivät paremmin. Messussa oli ihania lauluja ja saarna oli tehty ihanasti lapsia ajatellen.

Päivä oli todella kylmä ja sateinen, mutta onneksi se meni suurimmalta osalta autossa istuen. Iso Karhu nukahti ensimmäisen kymmenen kilometrin jälkeen, jota olin osannut odottaa. Lisäksi kännykästäni loppui akku, eikä minulla ollut muuta navigaattoria. Onneksi vanhempani olivat jättäneet jonkun vanhan kartan autoon, josta sitte koitin paikantaa reittiä kotiin. Kartalla ja rukouksella selvisin tutulle moottoritielle, josta pääsimme sujuvasti kotiin. Kuuntelin matkalla saamaani levyä ja huomasin sen olevan minulle todella merkityksellinen (katso postaus). Pystyin keskittymään kappaleiden sanoituksiin kunnolla, koska Iso Karhu nukkui.

Viikonloppu oli täynnä naurua, ystävyyttä, rukousta, Jumalan sanaa, jätskiä, lettuja, haleja ja paljon muuta. <3 Reissun jälkeen olimme todella väsyneitä, mutta tyytyväisiä siihen, että lähdimme. Rohkaisen sinua lähtemään ensi kesänä tutustumaan Kansanlähetyspäiville.