Äidin viikonloppu

Viime viikolla molemmat lapset olivat ensimmäistä kertaa isällään koko viikonlopun. Vein lapset puolenpäivän aikoihin ja suuntasin ystäväni kanssa kansainvälisille markkinoille. Sieltä mukaani tarttui muutamia mausteita. Ajattelin hemmotella itseäni ja varasin ekstempore kampaaja-ajan. Varaaminen oli ollut mielessä, mutta nyt minulla oli aikaa ja mahdollisuus. Sainkin yllättäin samalle päivälle ajan oman kampaajani suosittelemaan paikkaan. Tykkäsin kampaamosta ja uusista hiuksistani. Yhtäkkiä huomasin kellon olevan jo kuusi, enkä ollut mielestäni tehnyt vielä paljoakaan.

Olin ajatellut, että illalla siivoan ja käyn saunassa. Yksi parhaista ystävistäni soitti, että lähdettäisi yhdessä teelle, koska kerrankin meillä oli lapset samaa aikaa pois. Kerkesin saada ennen lähtöä siivoukset hyvälle mallille, joten lähdin hyvillä mielin istumaan iltaa. Oli outoa palata kotiin, kun siellä oli hiljaista eikä ketään missään.

Koska minulla on se auto vielä lainassa, olin sopinut lähteväni lauantaina moikkaamaan paria kaveria hieman kauemmas. Ensin ajoin Riihimäen suunnalle ja navigaattorini sammumisesta huolimatta pääsin viimein perille. Pitkästä aikaa oli aurinkoinen ja lämmin päivä, joten päätimme lähteä ulos. Uskaltauduin kävelemään ilman kenkiä ja se tuntui ihanalta. Lapsena kävelin paljon ilman kenkiä, mutta nyt asuessani kaupungissa ei oikein uskalla. Aluksi vaihdoimme kuulumisia ja ihastelimme lähialueen taloja. Juttelimme monista erilaisista asioista taivaan ja maan välillä. Samalla tutustuimme toisiimme entistä paremmin. Mielestäni oli ihana pohtia yhdessä elämän suuria kysymyksiä. Jätin puhelimeni sisälle latautumaan ja oli vapauttavaa olla ilman sitä. Aika lensi kuin siivillä ja lopulta oli pakko lähteä jatkamaan matkaa. Ennen lähtöäni rukoilimme vielä yhdessä toistemme ja muutamien muiden ihmisten puolesta. Hassua miten vähän aikaa olemme tunteneet, mutta tuntuu kuin olisimme tunteneet paljon kauemmin. Yhteinen usko tuo valtavasti syvyyttä ystävyyteen (toki voi olla hyviä ystäviä, vaikkei toinen olisikaan uskossa).

Lähdin moikkaamaan toista ystävääni ja hänen perhettään Nurmijärvelle. Heillä oli aivan heidän näköinen, ihana koti. Laitoimme yhdessä ruokaa ja vaihdoimme kuulumisia. Samalla lapset esittelivät minulle lelujaan ja taitojaan. Kahvien jälkeen lupauduin taistelemaan nuorimman lapsen kanssa. Poika odotti tätä innoissaan ja oli varma voitostaan. Meillä oli hauskaa yhdessä ja pääsin pomppimaan jättitrampallekkin. Kävimme pienellä kävelyllä ja he esittelivät minulle lähialuetta, joka oli viihtyisä. Juttua riitti, koska ennen näimme useamman kerran viikossa. Nyt näemme todella harvoin välimatkan ja elämäntilanteiden vuoksi. Sää muuttui helteestä sateiseksi. Joimme keittiössä iltateetä ja lapset alkoivat pikkuhiljaa siirtyä nukkumaan. Ennen lähtöäni menimme vielä rauhassa ulos rukoilemaan. Tämän ystäväni kanssa on aina yhtä ihanaa rukoilla. Lähtiessäni huomasin kellon olevan jo yli kymmenen (hups...). Selvisin kuitenkin kotiin ilman, että suuremmin alkoi väsyttää.

Siivous jäi hieman kesken, mutta oli ihanaa viettää viikonloppua ystävien kanssa. Ehdin siivota myöhemminkin ja tämä virkisti minua paljon enemmän kuin puhdas koti. Tulin todella iloiseksi tuosta viikonlopusta. :)

 

(Kuva Googlen kuvahausta)

 P.s. Lasten viikonloppu oli myös mennyt hyvin.