perjantai 19. heinäkuuta 2019

Kaunis Pohjois-Karjala


Kesäpäivä ihanissa maisemissa ja mahtavassa seurassa. Mille kuulostaa ? 

Meidän piti käydä mieheni isän kotipaikalla Kontiolahdella katsomassa paikkoja ja ottamassa kuvia myymistä varten. Samalle reissulle ajateltiin yhdistää ystävien ja sukulaisten tapaamista Joensuussa. Lähdimme aamulla hyvissä ajoin ajamaan, jotta ehdimme tehdä kaikkea suunniteltua. Silti jotakin piti karsia.
Ensimmäisenä tapasimme mieheni uutta ystävää ja kävimme ulkoiluttamassa hänen koiraansa. Lenkin aikana koimme lähes kaikki Suomen sääolot; sadetta, paistetta, tuulta ja lämmintä.
Kävimme syömässä lounasta Prisman ravintolamaailman Leiketuvassa.  Henkilökunta oli ystävällistä ja ruoka hyvää. Voin siis suositella paikkaa muillekin. Nurkassa oli leikkipaikka, joten lapsetkin viihtyvät.
Kun vatsat olivat täynnä, jaksoi taas jatkaa matkaa. Kyytiimme hyppäsi mieheni pikkuserkku ja suuntasimme kotipaikalle Lehmoon. Emme olleet pariin vuoteen käyneet paikalla ja heinikkoa oli kasvanut melkoisesti. Taskulampun valossa menimme sähköttömään ja homeiseen taloon, missä osa lattiasta oli turvonnut. Joistain vanhoista tavaroista saa vielä hienoja sisustusjuttuja, kunhan otamme ensi kerralla peräkärrin mukaan. Yläkertaan ei uskallettu mennä, koska lattian kestävyydestä ei ollut varmuutta. Ovien avaaminen oli hieman pelottavaa, koska pelkäsin hämähäkkejä, rottia ja muita mahdollisia yllätyksiä. Pihapiirissä on vanha savusauna ja kaivo, mutta saunan ovi oli naulattu kiinni ja kaivossa kasvoi valtava koivu. Tontti on iso ja siellä kasvaa paljon viinimarjoja, joten joku lapsiperhe saa ihanan pihan itselleen.
Lähdimme ajelemaan ja mietimme, mitä haluaisimme nähdä. Ajoimme Kuurnan kanavalle ihmettelemään ja ottamaan kuvia. En tykkää mennä yli kovasta virtauksesta, koska pelkään sillan tms. sortuvan ja joutuvani veden varaan. Katselin mieluummin kauempaa. Vesisade saavutti meidät jälleen, joten oli aika jatkaa matkaa.
Päätettiin lähteä kohti Kolvannonuuroa, mutta miestäni kiinnostivat myös kanavat. Siispä kurvasimme Jakokosken muoseokanavalle, missä oli kesäteatteri ja grillikatos. 
Yllätyimme upeista näkymistä ja veneistä sekä auringon lämmöstä.
Matka jatkui Kolvannonuuron rotkolaaksoon. Reitti olisi kestänyt 3-6 tuntia, joten päätimme kävellä vain pienen matkan. Luonto on koskematonta ja reitti paikoin haastava, joten en suosittele pienten lasten kanssa lähtemistä. Nuotiopaikalla voi istahtaa nauttimaan eväitä, mutta niitä meillä ei ollut mukana. Kiipesimme jyrkkää reunaa pitkin ihailemaan maisemia, mutta kuvissahan ne eivät näytä niin upeilta tai jyrkiltä kuin luonnossa. Takaisin laaksoon laskeutumisessa piti olla todella varovainen, koska meillä ei ollut todellakaan mitkään retkeilyjalkineet tai -vaatteet.
 

Vaellusretken jälkeen olikin aika suunnistaa takaisin kohti Joensuuta. Ihanat ystävämme lupasivat majoittaa meidät ja pääsimme hikisen retken jälkeen suihkuun sekä syömään maukasta pizzaa. Heidän prinsessan mentyä nukkumaan, lähdimme vielä katselemaan Joensuun keskustan elämää. Ystäväni mies jäi lapsen kanssa kotiin. Ilosaarirock oli kerännyt paljon ihmisiä kaupunkiin juhlimaan. Kävimme ostamassa jäätelöt ja ihailemassa kesäillan maisemia sekä viettämässä aikaa hyvässä seurassa. Joensuu on mielestäni kaunis ja ihana kaupunki. Nautin siellä käymisestä ennenkaikkea siellä asuvien rakkaiden ihmisten takia. Päivässä tuli paljon askeleita, eikä illalla paljon tarvinut unta kysellä.

 Lauantipäivään mahtui ulkoilua erilaisissa upeissa maisemissa ja kauniissa sekä vähemmän kauniissa säässä. Nautin todella paljon irtiotosta arkeen ja kuvaamisesta sekä ihanien ihmisten seurasta. Tähän postaukseen tuli paljon kuvia, mutta silti jouduin jättämään osan pois. Suomen luonnossa on todella paljon upeita maisemia ja ihmeellisiä yksityiskohtia. Suosittelen tutustumaan maamme erilaisiin luontokohteisiin.

 Missä luontoreitillä tai kansallispuistossa käymistä sinä suosittelet?















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...