TÄYSILLÄ

Viimeisten viikkojen aikana olen kokenut paljon riittämättömyyttä, epäonnistumista ja pettymistä. Olen yrittänyt tehdä kaiken täysillä ja täydellisesti muita ihmisiä varten, mutta takaisin onkin heitetty tyytymättömiä kommentteja. En saanut iltaisin unta ja vieläkin aamuisin väsynyt, vaikka olisin nukkunut. Ruoka ei ole oikein maistunut.  Rytmihäiriöt olivat osa viime viikkoa ja tänään ne palasivat. Minulla on ollut viimeiset pari viikkoa paljon stressiä, mutta nyt sen pitäisi vähän helpottaa. Samalla päässäni pyörinyt prosesseja siitä, mikä on paikkani tässä elämässä.

Minä en ole luovuttaja, vaan vuodatan muutaman kyyneleen ja jatkan eteenpäin. Olen ihminen, joka tottunut selviytymään elämässä eikä halua huolestuttaa muita. Haluan pelastaa, tukea ja auttaa ihmisiä, jotta heidän elämänsä olisi edes hiukan onnellisempaa ja kauniimpaa. Näen ihmisten sisällä jotain arvokasta ja ainutlaatuista, joka on usein peittynyt kaiken elämän tuoman moskan alle. Sydäntäni särkee etteivät muut näe sitä aarretta, joka rikkinäisen ja ehkä hieman kummallisen ihmisen sisällä on. Autan kaivamaan ja valaisemaan Jumalan rakkaudella tätä suurta aarretta.

Täysillä muiden parhaaksi tekemisessä on yksi huono puoli; silloin nimittäin helposti unohtaa itsensä tai ainakin minulle on niin tainut toisinaan käydä. Kun unohtaa huolehtia itsestään, saattaa ajatukset hämärtyä ja toiminta satuttaa itseä sekä muita. Toisinaan tuntuu, etten osaa elää tätä elämää ja se saa kyyneleet virtaamaan. Kerta toisensa jälkeen joudun huomata olevani yhä keskeneräinen ja rikkinäinen ihminen. Silti olen saanut kokea Jumalan käyttävän minua rakkautensa välittäjänä ja siitä menee kaikki kiitos sekä kunnia Taivaalliselle Isälle. Nyt taitaa kuitenkin olla aika opetella rentoutumaan ja lepäämään, vaikka se ei ole minulle helppoa.

Muista rentoutua ja nauttia kesästä.