tiistai 16. heinäkuuta 2019

Kaveri Yökylässä


Muistatko millaista oli saada kaveri ensimmäistä kertaa yökylään? Mitä kaikkea teitte? 

Isolle Karhulle tuli tänään ensimmäistä kertaa kaveri yökylään ja tämä oli molemmille pojille ensimmäinen kerta. Vierailu oli sen verran mieluinen ja odotettu, että Iso Karhu siivosi itse oman huoneensa. Pojat pomppivat tramboliinilla, veistelivät puu-ukkoja ja leikkivät monenlaista. Ainut ongelma heillä oli Pikku Karhu, joka olisi halunnut olla isojen poikien kanssa.
Tästä tuli mieleeni oma lapsuuteni ja pikkusiskoni. Kun minulle tuli kaveri yökylään, niin pikkusiskoni oli aina änkemässä mukaan. Se ärsytti suunnattomasti ja monet kerrat tein äidille valituksen. 
Lupasin tehdä Pikku Karhun kanssa jotakin, jotta isommat saisivat leikkiä omia leikkejään. Pikku Karhu otti pyörän ja lähdimme lenkille. Reitti ei ollut pitkä, mutta poika oli niin iloinen ja onnellinen. Kehui toisillekin, kuinka sai olla äidin kanssa kahdestaan.

Päivälliseksi söimme tekemääni pizzaa ulkona pavilijongissa.  Lähdin viemään lapsia rannalle ja kylmästä vedestä huolimatta pojat polskivat urheasti. Sillä välillä mieheni lämmitti kotona saunan ja pääsimme iltapalan jälkeen saunomaan. Illan päätteeksi katsoimme elokuvan ja pojat saivat syödä vähän herkkuja. NukkuMatti kolkutteli jo ovelle elokuvan viimeisten minuuttien aikana.
Nyt talo on hiljentynyt monenlaisten touhujen jälkeen ja taitaa uni tulla minullekin nopeasti. Katsotaan mitä huomenna vielä keksitään.
Ison Karhun pitää vielä vähän harjoitella kaverin huomioimista vierailun aikana, mutta tässä sitä harjoitusta tulee. Meidän aikuisten tehtävä on ohjata ja opettaa lapsiamme kohtelemaan toisia ihmisiä hyvin ja kunnioittavasti.

Onko teillä ollut lasten kavereita yökylässä? Oletko vanhempana järjestänyt jotakin toimintaa vai ovatko lapset itse keksineet tekemistä? Miten pienemmät sisarukset on huomioitu?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...