lauantai 21. maaliskuuta 2020

Erityislapsi Poikkeusoloissa


Tämä viikko ollut poikkeuksellinen ja se alkoi hieman yllättäin, joten emme ehtineet ennakoida sitä lasten suhteen. He jäivät heti tiistaina kotiin ja ovat todennäköisesti ainakin puoleen väliin huhtikuuta kotona, ellei toisin määrätä. Perjantaina tuli ilmoitus, että olisi mahdollista mennä kouluun ja päiväkotiin. Vahva suositus kuitenkin oli kotona olemisen jatkamiselle ja meillä kyllä yritetään mahdollisimman pitkään olla kotona. Lapset ovat kuulleet uutisia koronaviruksesta ja heidän kanssaan on käyty keskusteluja siitä. Jo viime viikonlopulla useita tapahtumia oli peruttu, joka herätti lapsissa monenlaisia tunteita ja reaktioita. Maanantaina tieto kotiin jäämisestä herätti monia kysymyksiä aikuisissa sekä lapsissa. Pyrin selittämään lapsille tilanteen ja vastaamaan heidän kysymyksiinsä sekä olla puhumatta koronasta liikaa.

Tiistai oli kaikkein vaikein päivä, koska koululta ei oltu saatu selkeitä ohjeita ja itse olin flunssainen. Pojat tappelivat lähes koko päivän, vaikka yritin vointini mukaan touhuta heidän kanssaan ja ohjata toiminnassa. Loppuviikolla oli helpompi aikatauluttaa IsoKarhulle koulupäiviä koululta saatujen tehtävien mukaan, mutta PikkuKarhulla oli vapaampaa aikaa. PikkuKarhun pakkoliikkeet ja impulsiivisuus pahenivat sekä yöunet muuttuivat katkonaisemmiksi. Poika on myös pitänyt paljon sormikkaita kädessä, mikä ei ole hänelle normaalia toimintaa. Perjantaina soitin päiväkotiin ja kyselin heidän rytmistään ja toimintatuokioistaan, jotta osaisin kotona alkaa noudattamaan samanlaista ohjelmaa PikkuKarhulla. Päivärytmi meillä onkin saman suuntainen, mutta yritän nyt pitää myös jonkinlaisia toimintatuokioita ja päiväunet ottaa ohjelmaan. Viikkokuvista laitan tarkemmin päivän ohjelman ja sieltä voi käydä tarkistamassa. Katsotaan auttaisivatko ne PikkuKarhua ja samalla Isokarhua.

Millaisia ajatuksia teillä on ensimmäisestä poikkeusviikosta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...