Meillä lasten harrastukset ovat olleet yksi erimielisyyden aihe lasten isän kanssa.
Viime kesänä en ollut kovin innostunut lasten joukkueharrastuksista. Varsinkin Isokarhu on käynyt kokeilemassa monia eri harrastuksia vähän aikaa ja kyllästynyt. Joukkuelajit vaativat sitoutumista, jotta joukkue pärjää ja jotta lapsi voi kehittyä. Syynä omaan vastahakoisuuteeni viime kesänä oli juuri tämä sitoutumattomuus ja tiesin kaiken jäävän minun vastuulle, vaikka lasten isä lupasi ottaa päävastuun harrastuksesta samalle paikkakunnalle muuttamisen jälkeen.
Molemmat pojat ovat sanoneet jo pitkin kevättä, että haluavat vaihtaa harrastusta. Pikkukarhun harjoitukset ovat kestäneet viikottain 1,5 tuntia, joka on hänelle liian rankkaa. Isokarhun on ollut vaikea kestää valmentajan kritiikkiä, vaikka valmentajan tehtävänä on neuvoa pelaajia kehittymään. Lasten isä on "ruokkinut" poikien halua lopettaa harrastukset ja kokeilemaan jotain uutta. Hänestä lapsia ei voi pakottaa harrastamaan ja ettei harrastukset ole sama asia kuin naimisiin meno. Minä olen yrittänyt kannustaa lapsia jatkamaan, etteivät luovuttaisi ensimmäisten vastoinkäymisten tullessa. Olen ehdottanut kesän yli miettimistä. Olen puhunut erityisesti IsoKarhulle, kuinka kehittyminen vaatii paljon harjoittelua ja pettymysten sietoa. Keskustelin myös poikien valmentajien kanssa ja hekin olivat sitä mieltä, että vanhempien tulee motivoida ja kannustaa pelaamiseen.
Pikkukarhun treenit jäivät kesätauolle. Minulle selvisi ettei Isokarhu ole ainakaan kesällä isiviikoilla käynyt treeneissä. Pahoittelin asiaa valmentajalle ja pyysin isää ilmoittamaan lopettamisesta, jos Isokarhu oikeasti haluaa lopettaa. En jaksanut enää vääntää asiasta. Olin ehtinyt maksaa kausimaksun ja ostaa uuden pelipaidan. Maksun varmaan saa takaisin ja pelipaita menee hyvään tarkoitukseen, jos Isokarhu on kesän jälkeen vielä sitä mieltä ettei pelaa.
Mielestäni jos harrastus on kokoajan pelkkää pakkopullaa, kannattaa etsiä joku itseä enemmäm kiinnostava harrastus. Jos on vaikea sitoutua, harrastus ei voi olla joukkuelaji. Harrastukset ovat mielestäni hyvää harjoitusta moniin elämän taitoihin, kuten esimerkiksi sitoutumiseen, auktoriteetin kuuntelu ja kunnioitus sekä itsensä haastaminen. Katsotaan syksyllä, mitä pojat haluaa alkaa harrastamaan ja vaatiiko se miten suurta sitoutumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)