Korkeasaaressa

Olemme viimein koko perhe taas kasassa ja halusimme tehdä jotain kivaa yhdessä.

Lähdimme tiistaiaamuna kohti Korkeasaarta. Iso Karhu kyseli jatkuvasti, että milloin olemme perillä ja onko vielä pitkä matka. Kuulostaako tutulle automatkoilla? 

Olimme pakanneet eväitä mukaan, jottei tarvinnut ostaa Korkeasaaresta ruokaa. Tavaraa kertyi yllättävän paljon tuolle päivän reissulle. Apua, miten paljon tavaraa tarvittaisiin vaikkapa viikon reissulle noiden kahden pienen pojan kanssa. Perillä seuraamme liittyi mieheni serkku, jota emme olleet nähneet vähään aikaan.

(kuva Googlen kuvahausta)

Kävimme ostamassa liput ja päätimme syödä eväät, ettei heti tulisi nälkä ja aamupalastakin kun oli jo aikaa. Pikku Karhulle olin ottanut purkkisosetta ja korviketta, koska ne säilyvät paremmin. Iso Karhu halusi syödä lihapiirakkaa ja nakkia. Me aikuiset söimme pekonisalaattia. Saimme tuohon ruokailuun menemään niin kauan aikaa, ettemme päässeetkään enää lipuillamme portista sisään, koska ne olivat vanhentuneet. Tiedoksi kaikille Korkeasaareen meneville, että lippu pitää käyttää puolen tunnin sisällä ostamisesta. Ystävällinen kassapoika avasi meille portin, jotta pääsimme itse asiaan.

Päivä oli tuulinen, muttei onneksi kuitenkaan satanut. Enemmänkin olisi voinut olla vaatetta mukana, mutta kävellessä lämpeni hyvin. Heti alkumatkasta näimme riikinkukkoja, joilla oli rajua rakkautta ja kolmiodraamaa ilmassa. Loppupäivän aikana niitä näkyi jatkuvasti ja ne jopa meinasivat tulla samaan pöytään syömään.

Isolle Karhulle leijonat ja leopardit sekä tiikerit olivat isoja juttuja. Hän on kirjoista ja ohjelmista nähnyt niitä, mutta nyt näki myös oikeasti.

Halusimme mennä katsomaan karhujen ruokintaa. Ruoka-ajan lähestyessä toinen karhuista meni raapimaan ovea, koska haistoi ruoan. Lopulta niille tuli tappelu siitä kumpi pääsisi ensimmäisenä syömään. Karhut huusivat kovalla äänellä ja koittivat kaapia ovea auki. Iso Karhu murisi karhujen kanssa. Kotona karhua leikkivä poika sai nyt oikealta karhulta mallia. Karhujen toimintaa oli jännä seurata. Ei kyllä tehnyt mieli joutua tuohon kahakkaan lähelle. Karhujen ruokailu tapahtui viereisessä häkissä, joten emme ehtineet ihmismassan mukana hyville paikoille. Emme nähneet väkijoukon takaa mitään, joten päätimme mennä välipalalle. Iso Karhu halusi päästä hiekkalaatikolle leikkimään joten me saimme juoda kahvimme rauhassa.

Pikku Karhu nukahti vaunuihin ja jatkoimme matkaa. Kävellessämme Kotkien häkin ohitse tuntui kuin linnut olisivat olleet suuria patsaita, jotka vain tuijottivat. Ne tuntuivat minusta melko pelottavilta.

Apinalinnassa näimme muutamien apinoiden temppuja. Apinat ovat hellyttäviä eläimiä (ainakin näin eläintarhassa).
Kamelit olivat mielestäni myös hauskoja otuksia. Haluaisin joskus päästä kokeilemaan, millaista on ratsastaa kamelilla.  
Oletko sinä kokeillut? Jos olet niin, millaista se oli?

Monia mielenkiintoisia eläimiä näimme ja saimme kulumaan saarella viisi tuntia. Autolle mennessämme Iso Karhu halusi istua rattaissa, koska ei jaksanut enää kävellä. Sieltä hän sitten huusi tahtia meille muille. Sain juosta portin ulkopuolelle asti, missä Iso Karhu totesi: "huh olipa rankkaa. Nuo toiset ovat niin hitaita, koska minulla oli ralliauto."

Kotimatkalla kävimme vielä "pikaisesti" Ikeassa ostamassa makuuhuoneeseemme pimennysverhon ja vähän muutakin tarttui matkaan. Kaikki olimme väsyneitä, mutta päivä oli kuitenkin mukava. Automatkan sain kertoa pojille tarinoita, jotta he pysyivät hereillä. Kotona Iso Karhu totesi, että hänen luunsa ovat aivan väsyneet.

Olipahan reissu, mutta mukava yhdessä olemisen päivä. Kiireellä Korkeasaareen en suosittele menemään, vaan kannattaa varata reilusti aikaa. Se on mukava perheiden ulkoilu- ja retkeilypaikka.

• Korkeasaaren kartta

• Katso livenä Korkeasaaren menoa