Neljäs hääpäivä, mitä tehdä?

Viimein tämä kirjotus on valmis...
Meillä oli mieheni kanssa viime torstaina neljäs hääpäivämme. Neljä vuotta sitten elokuussa sanoimme ihanassa metsäkirkossa toisillemme : "tahdon". Päivä oli aurinkoinen ja lämmin. <3
Nyt neljä vuotta myöhemmin katsoessani taaksepäin huomaan, miten paljon asioita on tapahtunut pienessä ajassa; niin hyviä kuin huonojakin.

Olimme varanneet noin kuukautta aiemmin yön Hilton hotellista, koska löysimme sieltä hyvän tarjouksen. Olisimme halunneet olla koko viikonlopun reissussa, mutta saimme lapsille hoitajat vain yhdeksi yöksi. Parempi sekin kuin ei ollenkaan. Päätimme mennä tuon vuorokauden rennolla meiningillä. Pieni irtiotto kahdestaan tuli todella tarpeeseen.

Lauantaiaamuna mieheni vei pojat isovanhemmille hoitoon ja lähdimme ajamaan kohti Vantaata. Kävimme ABC:llä lounaalla, ettei tulisi heti nälkä. Siitä suuntasimme Ikeaan. Haaveilimme siitä, mitä kaikkea haluaisimme joskus tulevaisuudessa omaan kotiimme. Mieheni piti huolen, etten jäänyt liian pitkäksi aikaa tutkimaan kaikkea. Hyvä niin, ettei tullut turhia ostoksia. Ostimme pojille uudet lelukorit heidän huoneen hyllyyn. Olin ajatellut niitä isommiksi, mutta olivat ne kivat noinkin. Niihin mahtui paljon enemmän leluja, kuin edellisiin. Lisäksi ostimme ison keittiökulhon ja vähän naulakoita sekä kauan haaveilemani viherkasvit. Toista haaveilin jo edelliseen vessaamme ja toista olin aiemminkin katsellut Ikeassa. Nyt sain molemmat ja ne tekivät minut iloiseksi. <3 Hassua miten pienetkin asiat ilahduttavat. Meillä ei mennyt aikaa kuin reilu tunti, josta olin todella yllättynyt. Ollessani kaverini kanssa pari vuotta sitten Ikeassa, saimme kulumaan siellä varmaan neljä tuntia.

Suunnistimme hotellille ja kirjauduimme sisään. Olin aivan innoissani, kun näin oikeita lentokoneita livenä ja niin läheltä. Tunnustan etten ollut aiemmin nähnyt niitä, saati sitten lentänyt. Hotelli näytti ulkopuolelta valtavalta. Sisälle mentäessä olin aivan haltioissani ja koitin peittää hämmästystäni. Kerrottuamme että olemme hääpäivän vietossa respan nainen sanoi laittavansa meille ilmaisen pääsyn hotellin Lounge huoneeseen. Tuosta huoneesta kerron myöhemmin lisää.

Huoneemme oli aivan upea. Vessassa oli kylpyamme ja suihkukaappi erikseen sekä molemmissa hierovat suihkut. Ammeen yläpuolella oli himmennettävät valot. Sänky oli aivan valtava ja siinä oli uusi patja. Minun yöpöydälläni oli radio, jossa oli mp3-liitäntä. Huoneen verhot pimensivät huoneen aivan säkkipimeäksi. Pyörittyämme hetken huoneessa, päätimme mennä kylpyyn rentoutumaan.

Otimme pienet lasit punaviiniä ja lilluimme ammeessa. Mieheni laittoi taustalle rakkauslauluja soimaan (radio aina välillä valitettavasti alkoi rätistä). Tuo hetki oli ihanan rentouttava. Kylvyn jälkeen koitimme katsoa telkkaria, mutta kaukosäätimemme ei toiminut. Saatuamme uuden kaukosäätimen, katsoimme hetken tv:tä.

Olimme varanneet pöydän Vantaan parhaaksi valitusta ravintolasta Oklahomasta. Päätimme hieman aikaistaa varausta, koska nälkä alkoi jo hiipiä. Tilasimme taksin ja lähdimme syömään. Ravintola oli todella upea. Tilasimme alkuruoaksi Ranchero Plate ("nachoja, cheddarkastiketta, tomaattisalsaa, punasipulia, jalapenoja ja smetana"). Annos oli suuri ja riitti vallan hyvin kahdelle.
Minä tilasin pääruoaksi ankkaa, koska en ollut koskaan aiemmin maistanut sitä. Annoksessani oli: "paahdettua ankanrintaa, pilahviriisiä, punaviinikastiketta, maissia ja pekoniparsa". Mieheni tilasi

Blackfoot Steakin: "Cajunmaustettu härän ulkofileepihvi, chipotlevoi, lohkoperunoita, bourbon-hunajakastiketta ja paahdettua maissia". Ruoat olivat suussa sulavan hyviä. Niistä tuli niin täyteen, ettei jälkiruokaa tarvinnut tilata. Pyysimme tarjoilijaa ottamaan meistä yhteiskuvan ja hän ottikin varmaan viisi kuvaa. Juttelimme mieheni kanssa kaikkea ja meillä oli hauskaa yhdessä. Kerroimme toisillemme kolme syytä, miksi haluamme juuri nyt olla toisen kanssa naimisissa. Mieheni sai minut aivan sanattomaksi omilla sanoillaan (se on aika harvinaista) ja melkein liikutuksen kyyneleet valumaan. 

                  
                                               Lattiassa oli erilaisia vanhoja tekstejä

             

                                                                                                                 Alkuruokamme

                                                                                                                                                                    

  Mieheni pääruoka

                        

                                          Minun pääruokani                                                  

                        

Mennessämme ulos ravintolasta, siellä joku mies soitti viulua. Jäimme hetkeksi kuuntelemaan ja nauttimaan auringosta. Tulomatkan taksi oli melko tyyris, joten ehdotin kävelyä takaisin. Hetken empimisen jälkeen mieheni suostui tuohon seikkailuun. Laitoimme puhelimesta navigaattorin ja lähdimme suunnistamaan. Haasteena oli korkkarit ja lopulta päätin ottaa ne pois. Kävelin paljain jaloin, eikä kaduilla ollut onneksi lasinsiruja. Uutena haasteena huomasin, että kännykästäni alkoi loppua akku, emmekä tienneet miten pääsisimme takaisin hotellille. Kun akkua oli enää 15% jäljellä, päätimme soittaa taksin. Ilmoitimme olinpaikkamme lähimmän talon numeron mukaan ja pian taksi tulikin. Tuo oli hauska pieni jännitysseikkailu. Hotellilta sain onneksi laastaria saamiini rakkoihin.   

                                                      Täältä löydyimme

 

                                                

Menimme hetkeksi huoneeseemme katsomaan Frendejä tuttuun turvalliseen tapaamme. Tämän jälkeen lähdimme tutustumaan tuohon Loungeen. Siellä oli kaikenlaista ilmaista iltapalaa ja juotavaa. Olin kuvitellut paikan rennommaksi, ehkä hieman klubityyliseksi. Se oli kuitenkin hyvin asiallinen oleskelutila, missä oli pöytiä ja pari sohvaa. Söimme erilaisia juustoja, muikkuja ja lohta sekä kaikkea pientä naposteltavaa. Maistoin puna- sekä valkoviiniä. En yleensä tykkää valkoviinistä, mutta tuo oli hyvää. Katselimme hetken siinä telkkaria ja painuimme huoneeseemme.

Aamulla meillä oli kello soimassa kahdeksalta, jotta ehtisimme vielä nauttia tuosta päivästä. Lötsimme yhdeksään asti sängyssä, kun kerrankin oli mahdollisuus. Sitten valuimme aamupalalle. Siellä oli pöytiin ohjaus, jonka jälkeen meille tuotiin appelsiinimehua ja kahvia. Pöydäsämme sattui olemaan Gerbera, joka on lempikukkani. Se oli myös meidän hääkukkamme.
Valikoima oli kattava hotellin aamiainen. Tarjolla oli jopa perunoita. Söimme itsemme aivan täyteen, jottei heti tarvisi syödä. Lisäksi kaikki näyttivät niin hyviltä, että halusin maistaa melkein kaikkea. Meillä oli heti aamusta todella hauskaa  ja nauroimme yhdessä tyhmille jutuille. Mieheni ei aina ymmärtänyt, miksi minun piti kuvata kaikkea; jopa aamupalaani.
Aamiaisen jälkeen menimme pakkamaan ja valmistautumaan lähtöön.

Kävimme Porvoon Vanhassa kaupungissa. Olen kerran aiemmin käynyt siellä ja muistan pitäneeni siitä, mutta mieheni ei ollut koskaan käynyt. Hänellä taisi olla hieman ennakkoluuloja siitä, että se olisi joku hömppä paikka. Kiersimme katuja ja putiikkeja. Minä tietysti räpsin kaikesta mahdollisesta kuvia. Ostimme isovanhemmille tuliaseksi ihanaa hilloa ja meille ovikoristeen. Kävimme syömässä rannassa olevassa ravintolassa, jonka nimeä en kyllä muista. Menu oli aika suppea, koska oli sunnuntai. Heillä oli alku-,pää-, ja jälkiruoka yhteensä 37e. Pääruokaan oli kolme eri vaihtoehtoa. Mieheni valitsi burgerin ja minä lohta. Alkuruoaksi oli kylmää tomaattikeittoa, josta minä en tykännyt. En vain saanut sitä menemään alas. Tykkään tomaattikeitosta lämpimänä. Pääruokani näytti aluksi pienelle, mutta kun olin syönyt sen olin kylläinen. Osa perunoistani oli jäänyt raa´aksi, mutta muuten ruoka oli todella maittavaa. Jälkiruoaksi oli mutakakkua jätskipallolla. Se oli aivan upean makuista, mutta jälkiruokaan ei kuulunut minkäänlaista juomaa. Olin hieman pettynyt, etten valituksestani huolimatta saanut minkäänlaista hyvitystä. Paikka oli kuitenkin viihtyisä ja suhteellisen edullinen. Alkoi olla jo hieman haikea olo, kun kotiin lähtö lähestyi uhkaavasti.

 Kävimme syömässä rannassa olevassa ravintolassa, jonka nimeä en kyllä muista. Menu oli aika suppea, koska oli sunnuntai. Heillä oli alku-,pää-, ja jälkiruoka yhteensä 37e. Pääruokaan oli kolme eri vaihtoehtoa. Mieheni valitsi burgerin ja minä lohta. Alkuruoaksi oli kylmää tomaattikeittoa, josta minä en tykännyt. En vain saanut sitä menemään alas. Tykkään tomaattikeitosta lämpimänä. Pääruokani näytti aluksi pienelle, mutta kun olin syönyt sen olin kylläinen. Osa perunoistani oli jäänyt raa´aksi, mutta muuten ruoka oli todella maittavaa. Jälkiruoaksi oli mutakakkua jätskipallolla. Se oli aivan upean makuista, mutta jälkiruokaan ei kuulunut minkäänlaista juomaa. Olin hieman pettynyt, etten valituksestani huolimatta saanut minkäänlaista hyvitystä. Paikka oli kuitenkin viihtyisä ja suhteellisen edullinen. Alkoi olla jo hieman haikea olo, kun kotiin lähtö lähestyi uhkaavasti.

                                                                                 alkukeitto

  

mieheni pääruoka                                                                       minun pääruokani 

 

                               

                                                                                
                                                                        jälkiruokamme

                                                                                                                                                                                                  

                                                           

Meillä oli minun mielestäni aivan ihana vuorokausi, jota olisi voinut jatkaa pidempäänkin. Osasimme irrottautua arjesta ja lapsista. Emme puhuneet pelkästään lapsista, vaan puhuimme monista muistakin jutuista. Vitsailimme ja nauroimme yhdessä, emmekä riidelleet kertaakaan. Minusta tuntui häivähdyksen verran samalle, kuin seurusteluaikana. Siitä puuttui kuitenkin se epävarmuus, joka seurustelun aikana meillä oli. Pystyimme (tai en voi tietenkään puhua kuin omasta puolestani) olemaan rennosti omana itsenä toisen seurassa.
Kun lapset ovat pieniä, parisuhde usein kärsii. Ei vain ole aikaa tai energiaa panostaa toiseen samalla tavalla kuin ilman lapsia. Silloin helposti etäännytään ja toiset päätybät eroon. Kahden keskeistä aikaa on oltava jossakin välissä. Sen ei tarvitse olla kuin pieni hetki, kunhsn panostetaan tuohon parisuhteeseen. Kun vanhemmat ja heidän suhde voi hyvin, voivat lapsetkin hyvin. Lapset kyllä aistivat kaiken sanattomankin viestinnän.

Te joilla ei ole puolisoa, nauttikaa vapaudesta ja tehkää juttuja, joita voitte tehdä itseksenne.
Te keillä on puoliso niin rakastakaa heitä ja antakaa  heille aikaanne. <3 <3