tiistai 11. elokuuta 2015

Onko tavallinen tylsää?

Minun piti jo sunnuntaina kirjoittaa meidän viime viikosta, mutta ei ole yksinkertaisesti vain ollut tilaisuutta.

Viime viikon maanantaina mieheni aloitti uuden työn ja työmatka pidentyi 50 kilometriin. Hän on tämän työn myötä pidempiä päiviä pois kotoa. Syksy alkaa valitettavasti hiipiä ja sen huomaa, kun Ison Karhun kaverit palaavat päiväkoteihin. Minä niin inhoan syksyä.

Maanantaina aamupäivällä meillä kävi lapsiperheiden kotipalvelun tyttö ulkoilemassa poikien kanssa ja minä pääsin käymään lenkillä sekä kuntosalilla. Päästessäni salin pukkariin, huomasin unohtaneeni sisäkengät ja uikkarit kotiin. Kävin tekemässä muutamat vatsat ja menin saunomaan. Kotimatkalla tein vielä pienen pyörälenkin. Tuntui kuitenkin hieman turhauttavalle, koska olin odottanut salille pääsyä. Lounaan jälkeen kävimme ruokakaupassa. Iso Karhu sai kotimatkalla valtavat raivarit siitä, ettemme kävelleet hänen haluamaansa katua pitkin. Hän huusi niin, että kaikki ihmiset kääntyivät katsomaan. Jotkut yrittivät rauhoitella häntä, mutta turhaan. En ymmärrä, miksi ihmisille on niin kamala asia jos uhmaikäinen lapsi huutaa kadulla. Hän raivoaa oman aikansa ja sitten jatkaa taas normaalisti eteenpäin. Iso karhu ei kyllä rauhoitu hyssyttelyllä tai hössötyksellä, vaan hän kiukustuu entisestään. Ollessamme melkein kotona hän pyysi minulta anteeksi huutamistaan ja halusi antaa halin. Kaikki oli taas kunnossa.Lähdimme vielä lastentarvikekirpputorilla, koska minulla on siellä pöytä varattuna. Pyrin käymään säännöllisesti katsomassa, että kaikki on ok ja viemässä lisää tavaraa. Samalla katselen löytyisikö mitään kivaa. Rakastan kierrellä kirppareita. Koska Iso Karhu sai kauppareissulla raivarit, kesti meillä kauemmin pääst bussipysäkille. Bussi ajoi juuri meidän ohitsemme, emmekä kerenneet siihen. Samalla tajusin, että olin unohtanut Pikku Karhun välipalan kotiin. Olin sopinut kaverini kanssa, että näkisimme tuolla kirpparilla. Luulin seuraavan bussin tulevan viiden minuutin kuluttua, mutta sitä ei tullutkaan. Menimme toiselle pysäkille, mistä meni viidentoista minuutin päästä bussi. Päästessämme kirpparille, kaverini pitikin jo lähteä. Se siitä sitten.
Mieheni meni töiden jälkeen katsomaan jalkapalloa. Se on hänelle sellainen henkireikä, josta hän kesäisin nauttii.
Kotiin mentyämme, appivanhempani tulivat katsomaan poikia. Minä kävin ekstempore naapurissa ystäväni luona  rukoilemassa. Tuo meidän pieni hetki oli minulle todella tärkeä ja helpottava. Se oli sen kamalan päivän paras hetki. Aika kului siivillä ja minun piti palata kotiin. Poikien vaari auttoi laittamaan lapset nukkumaan.
                                                           (Kuva Googlen kuvahausta)
 
Tiistaina olimme aamusta puistossa leikkimässä, jonka jälkeen menimme pitkästä aikaa käymään kirjastossa. Palautimme vanhoja lainoja pois ja lainasimme muutamia uusia kirjoja. Itse en tällä hetkellä ehdi enkä jaksa lukea kirjoja, mutta lainasin kuitenkin muutamia villiyrtti-kirjoja. Niissä oli hyviä vinkkejä, eikä niihin tarvitse syventyä.
Iltapäivällä taas ulkoilimme. Ison Karhun oli tarkoitus mennä perhefutikseen, mutta ennen päivällistä hän oli todella väsynyt ja alkoi kuulostaa tukkoiselta. Raukka vain makasi sohvalla ja toivoi pääsevänsä nukkumaan. Hän jäi siis kotiin lepäämään ja flunssa siitä alkoikin. Pikku Karhullakin alkoi nenä vuotaa ja yskittää. Pojat olivat varmaankin saaneet leiriltä flunssan, mutta onneksi ei tullut kuumetta kummallekkaan.
                                                                      (Kuva Googlen kuvahausta)

Keskiviikkona emme tehneet mitään erikoista. Kävimme aamu- sekä iltapäivällä eri puistoissa leikkimässä. Pojat olivat pirteitä, vaikka olivatkin nuhaisia. Päivä oli ihanan lämmin.

Torstai olikin sitten kamala sadepäivä. Fiiliskin oli sen mukainen. Menimme poikien kanssa käymään kirpparilla ja otimme lounaan sinne mukaan. Onneksi ei satanut, kun kävelimme bussipysäkille. Iltapäivällä kotipalvelun tyttö tuli poikien kanssa. Iso Karhu ei olisi millään laskenut minua lähtemään. Hän oli jotenkin reppana. Varmaan johtui, kun oli kipeä olo. He lähtivät kuitenkin hetkeksi ulkoilemaan ja minä kuntosalille. Salin jälkeen kävin vielä uimassa. Heillä oli ollut kivat leikit, kun minä olin lähtenyt.

Perjantaina koitin siivota, muttei se onnistunut Pikku Karhun sotkiessa samaan aikaan. Lounaan jälkeen menimme ystäväporukalla rukoilemaan. Pääsimme lähtemän puistoon vasta kahden aikoihin. Ilma oli ihana ja päätimme Iso Karhun kanssa käydä ostamassa jätskit. Söimme ne ja nautimme auringosta. Pikku Karhu nukkui sillä välin päiväunia. Menimme yhdessä puistoon leikkimään ja potkimaan palloa. Tosiaankin oli hellepäivä. Illalla mieheni veli tuli katsomaan poikia. Hän jäi meille vielä, kun pojat nukkuivat. Me pääsimme mieheni kanssa pitkästä aikaa kahdestaan ulos syömään. Oli ihanaa olla hetki aivan kahdestaan.

Viikonloppuna olimmekin siellä Heinolassa.
Tällainen viikko meillä oli viime viikolla. Iso Karhu kaipaa aktiviteettia, mutta emme kuitenkaan tehneet mitään erikoisempaa. Olimme paljon keskenämme ja teimme juttuja yhdessä. Millainen sinun viikkosi oli? :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...