Perhereissu Heinolaan

Lähdimme lauantaiaamuna mieheni enon 60v. juhlille Heinolaan. Millaista teidän perheessä on juhliin lähteminen? Meillä ainakin se on melkoista kaaosta. Pääsimme ihme kyllä ajoissa lähtemään, vaikka muutamat riidat siinä saatiin aikaiseksi. Automatkalla kuitenkin saatiin asiat sovittua.

Vaihdoimme jossakin vaiheessa kuskia, koska mieheni kärsi päänsärystä. Tässä vaiheessa näytti jopa sille, että olemme kerrankin ajoissa paikalla. Kunnes...aloimme ihmetellä, miksi ajamme Vierumäen suuntaan ja kurssikeskuksen läpi. Lapset alkoivat takapenkillä jo valittamaan nälkää ja janoa. Lopulta huomasimme, että mieheni laittama osoite heitti muutamalla kirjaimella. Onneksi määränpää oli vain puolen tunnin ajomatkan päässä tuon hetken paikasta. Ei kun auto ympäri ja uusi määränpää navigaattoriin. Siinä tuli sitten Isolle Karhulle jo pissahätä ja piti pysähtyä pissalle. Olimme reilun puoli tuntia myöhässä juhlapaikalla, mutta emme olleet aivan viimeiset.

Paikalle oli kutsuttu sankarin ja hänen vaimonsa sisarukset perheineen (ja heidän lapsensa perheineen), omat lapset perheineen sekä muutamia ystäviä. Juhlat pääsivät viivästyksestä huolimatta alkamaan ja aloitimme ruoalla. Pihalle oli pystytetty kesäkeittiö ja paikalla oli oikea kokki. Ruoka oli todella hyvää; salaatteja, riisiä, kananpaloja, currykookoskastiketta, kasviksia ja lisäksi jotain pieniä lisukkeita. Pikku Karhu tykkäsi ruuasta niin kovasti, että taputti ensimmäistä kertaa.

Ruuan jälkeen oli vuorossa vaimon puhe ja lastenlasten onnittelulaulu sekä muutamia muita puheita. Lisäksi sankarin pojan bändi esitti sankarin toivekappaleita. Naurua riitti ja yleinen tunnelma oli iloinen. Lapset olivat leikkimässä. Pihalla oli kiva hiekkalaatikko, jossa oli katos päällä.

Seuraavaksi olivat vuorossa kakkukahvit ja muita herkkuja. Lapsille oli lisäksi tarjolla karkkia ja pipareita. Niillä kyllä oli menekkiä. Pikku Karhulla vauhtia riitti ilman herkkujakin. Sain kokoajan juosta hänen perässään. Piha oli turvallisesti aidattu, mutta hän meinasi repiä kukat ruukuista ja juosta etupihalta autotielle sekä muuta sellaista mukavaa. Kahvin jälkeen bändi alkoi soittaa omia kappaleitaan.

Lopuksi olivat vielä leikkimieliset kisailut liittyen keilaamiseen, koska sankari on kilpaillut keilaamisessa. Meidät jaettiin viiteen ryhmään. Satuimme mieheni kanssa samaan ryhmään, joten lasten kaitseminen oli helpompaa. Lisäksi meidän ryhmässä oli sankarin tytär miehensä kanssa sekä eräs kolmas mies. Ensin oli tietokilpailu keilaamiseen liittyen ja sitten kokeiltiin käytännössä keilaamista. Meidän joukkue voitti nuo kilpailut ja saimme palkinnoksi hienot avaimenperät. Jee!

Lapset alkoivat olla jo väsyneitä ja kuumissaan, koska ilma oli todella hiostava. Olimme sopineet, että jäämme mieheni serkun luo yöksi. Heillä on kuusi ja kolme vuotiaat lapset, joten Isolle Karhulle oli leikkiseuraa. Heillä oli iso kaksikerroksinen rivitaloasunto, joten mahduimme lasten kanssa eri huoneisiin. Pikku Karhu nukahti nopeasti normaalia aiemmin. Ison Karhun kanssa saikin sitten kauemmin vääntää, kun ei meinannut millään malttaa käydä nukkumaan. Kuusivuotias tyttö valvoi vielä tovin meidän aikuisten kanssa.

Mieheni serkku teki meille pizzaa iltapalaksi ja miehet katsoivat jalkapalloa. Siinä heillä riitti jutun aihetta. Lasten nukkuessa ajattelimme katsoa vielä elokuvaa, mutta puoli 12 mennessä kaikki olivat hipsineet nukkumaan. Yöllä Iso Karhu tuli meidän viereen nukkumaan. Pikku Karhu heräsi puoli viideltä ja oli sitä mieltä, että olisi aika nousta ylös. Tunnin hänen kanssaan koitin eri kikkoja, kunnes hän nukahti. Iso Karhu heräsiksin sitten joskus ennen seitsemää.

Aamupalan jälkeen isommat lapset saivat mennä pihalle leikkimään ja Pikku Karhu jäi meidän kanssamme vielä sisälle. Se harmitti häntä kovasti. Aamutoimien jälkeen lähdimme Heinolan lintutarhaan käymään. Sinne tuodaan loukkaantuneita tai muuten vain sellaisia lintuja, jotka eivät pärjää luonnossa. Tavoitteena on saada ne kuntoon ja takaisin luontoon, mutta jotkut eivät tähän pysty. Tarhasta on tullut sitten heidän kotinsa. Osa linnuista jutteli ja yksi osasi jopa tanssia. Tuo oli hauska paikka ja lapset tietysti tykkäsivät kovasti. Itsekin alkoivat leikkiä puluja, jotka huusivat kamalasti. Miehet lähtivät laittamaan meille lounasta ja me jäimme lasten kanssa vielä kävelemään.

Lounaaksi meillä oli savustettua lohta ja uusia perunoita. Ruoka oli todella hyvää. Lapset söivät nopeasti ja painuivat taas pihalle leikkimään. Minä laitoin Pikku Karhun päiväunille. Miehet lähtivät isompien kanssa kuuntelemaan lähellä olevaa konserttia ja me naiset jäimme juttelemaan kahvikupin äärelle. Emme ole kovin hyvin tunteneet tosiamme aiemmin, mutta heidän käydessä meillä ja tämän vierailun myötä tutustuimme. Meillä oli hauskaa porukassa ja juttua riitti. Lapsilla oli ollut todella hauskaa konsertissa ja he olivat tanssineet itsensä pyörryksiin.

Iltapäivällä me sitten lähdimme ajelemaan kotiin päin. Kävimme paluumatkalla vielä syömässä päivällistä. Tuon paikan hintalaatusuhde ei kyllä ollut aivan kohdillaan. Ruoka oli kallista, eikä kovinkaan hyvää. Mahat kuitenkin saimme täyteen ja matka jatkui kotiin asti. Kaikki olimme väsyneitä tuon reissun jälkeen. Lapset nukahtivat hyvissä ajoin ilman suurempia huutoja.

Reissu oli mukava, emmekä ole aiemmin juurikaan tehnyt vastaavanlaisia reissuja. Täytyy kokeilla joskus uudestaankin. :) Huomenna sitten taas arki koittaa. :)