Kestävä Ystävyys

Minulla on vuosien aikana ollut monia kavereita, jotka ovat jossain elämän vaiheessa jääneet pois kuvioista. Eniten minua harmittaa ihmiset, jotka ovat jättäytyneet pois seurakuntakuvioiden, naimisiin menemisen, tai lapsien saamisen vuoksi. Uskon niilläkin kavereilla olleen merkitys siihen elämäntilanteeseen. Todelliset ystävät säilyvät vuodesta toiseen ja kun nähdään juttu jatkuu kuin taukoa ei olisi ollutkaan.                                       


Eräs ystävistäni on ollut elämässäni niin kauan kuin muistan, koska olimme lapsena naapureita. Olemme olleet kavereita ja sittemmin ystäviä ihan pienestä asti. Olemme olleet kuin siskokset ja meitä on monesti luultukkin sisaruksiksi.
Eräs toinen ystäväni tuli elämääni kymmenen vuotta sitten. Emme aluksi tulleet ollenkaan toimeen. Lopulta meistä tuli kuitenkin erottamaton kolmen kopla. Molemmat olivat kaasoina häissämme (lisäksi minulla oli kaksi muuta kaasoa). Monet itkut, naurut ja riidat yhdessä koettu. Olemme aika erilaisia, mutta silti aina pitäneet yhtä. On juttuja joita kukaan muu ei voi ymmärtää kuin me kolme. Elämämme alkoivat muuttua hieman erilleen kun minä muutin toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Minä olen pyörinyt seurakuntakuvioissa ja he ovat muutaman kerran olleet mukanani. Muutama vuosi tämän jälkeen menin naimisiin ja sain lapsen. He olivat vielä sinkkuja. He muuttivat eri kaupunkeihin opiskelemaan ja alkoivat ajan myötä seurustelemaan. Nykyisin he asuvat miestensä kanssa yhdessä ja opiskelut ovat loppusuoralla. Näistä kaikista vaiheista ja erilaisuuksista huolimatta olemme pitäneet yhteyttä ja pysyneet ystävinä.                                                                

Näemme nykyään aika harvoin välimatkan takia, mutta pyrimme näkemään säännöllisesti. Päätimme nähdä pitkästä aikaa kolmestaan. En ollut vielä edes käynyt toisen ystäväni "uudessa" kodissa. Pääsin lähtemään ilman lapsia ja mieheni jäi kotiin heidän kanssaan. Ajomatkaa tuonne ystävälleni oli meiltä puolitoista tuntia.

Ystäväni ja hänen miehensä asuvat kerrostalokaksiossa. Ystäväni sisustus oli juuri sellainen mistä minäkin tykkään. Vaihdoimme kuulumisia ja siinä vierähtikin jo jokunen tovi. Päätimme lähteä syömään, koska kello oli jo kuusi. Menimme läheiseen Rossoon. Päivä oli lämmin ja aurinkoinen, joten jäimme terassille syömään. Ruoka oli hyvää ja juttua riitti niinkuin ennenkin. Juttelimme nykyisiä juttuja ja muistelimme menneitä. Naureskelimme menneille toilailuillemme. Aika kului kuin siivillä ja mieheni soitti, että oli saanut pojat ajoissa nukkumaan. Tuo asia ilahdutti ja vapautti minua. Olimme olleet ravintolassa jonkun pari tuntia, kun päätimme lähteä ottamaan muutaman yhteiskuvan vanhojen aikojen kunniaksi.

Kävelimme läheiseen rantaan, jossa pyysimme jotain teinityttöjä ottamaan meistä yhteiskuvan. Kaupungissa raikasi livemusiikki. Siellä kuulemma aina kesällä tietyt ihmiset haluavat soitella huvikseen.

Aloimme katsoa kelloa kun ilta alkoi jo hämärtää ja vähän vilu tulla. Se oli jo puoli kymmenen. Oli aika lähteä ajamaan kotiin. Matkalla näin valtavan kuun. Autossa joutui jo etsimään pitkät valot, jotta näkisi ajaa. Syksy alkaa valitettavasti tehdä  tuloaan. Olin kotona joskus yhdentoista jälkeen ja kyllä uni maistui jo tuohon aikaan.

Meillä oli oikein mukava reissu. Oli kiva olla ilta ilman lapsia, ilman kiirettä ja nauttia vain seurasta.  <3 <3 <3