Lapsiperheissä aina sattuu ja tapahtuu (varsinkin jos lapset ovat aktiivisia). Näin on myös meillä ollut molempien kohdalla; milloin pudonnut sängystä maljakoiden keskelle, milloin meinannut niellä lasinsirun, milloin silmäkulma auki sekä monia mustelmia matkalla kertynyt.
Tänään oli kaunis keväinen päivä ja aurinko paistoi. Päätettiin lähteä koko porukalla pulkkamäkeen. Iso Karhu laski monta kertaa liukurilla aivan ylhäältä ja pulkalla hieman alempaa. Minä ja mieheni vuorottelimme Pikku Karhun kanssa pulkalla laskemista. Lapset tykkäsivät kovasti laskemisesta ja perheenä olemisesta.
Iso Karhu oli lähdössä laskemaan, kun hänen pulkkansa karkasi ennenkuin pääsi kunnolla kyytiin. Hän oli osittain kyydissä ja vauhti oli melko kova, mutta lopulta putosi pyörien mäkeä alas ja lyöden päänsä maahan. Iso Karhu itki kamalasti (varmaan osittain säikähdystä) ja valitti päätään. Tutkimme mieheni kanssa pään, muttei siinä ulkoisesti näkynyt mitään. Laskimme vielä muutaman laskun ja lähdimme kotiin. Iso Karhu oli loppu ajan hieman vaisu ja lähtiessä huomasin hänen naamansa olevan kalpea. Kotimatkalla hän ei jaksanut kävellä (mikä ei ole normaalia Isolle Karhulle), eikä kyse ollut vain viitsimisestä. Loppumatkasta hän valitti pääkipua ja oksettavaa oloa sekä väsymystä. Aloimme olla huolissamme ja mieheni soitti päivystykseen. Hän lähti viemään Isoa Karhua sinne ja siinä vaiheessa poika vain makaili lattialla, eikä kunnolla jaksanut kävellä edes eteiseen.
Me jäimme Pikku Karhun kanssa kotiin odottamaan, mitä lääkärissä sanottaisi. Pian mieheni soitti ja kertou sen olevan vain pieni aivotärähdys. He saivat mukaansa kotiohjeet, eikä sitä sen enempää tutkittu. Onneksi Iso Karhu alkoi hieman piristyä. Illalla hän oli edelleen kalpea ja väsynyt, mutta kuitenkin normaalin puhelias. Mieheni ehdotti, että jäisi tuekseni huomiseen, mutten nähnyt sitä tarpeelliseksi. Iso Karhu nukkuu ensi yön vieressäni ja herättelen häntä kolmen tunnin välein. Jos jotain outoa ilmenee, soitan miehelleni ja hän lähtee viemään poikaa ensiapuun.
Taisimme selvitä vain säikähdyksellä. Kiitos Jeesus! :) Pään alueen jutut pelästyttävät ja ne pitääkin ottaa vakavasti.
Mitä sinun lapsillesi on sattunut touhutessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)