Tarina kiitollisuudesta

Olipa kerran tyhjä asunto, missä ei ollut enää mitään. Loppusiivousta tehdessä tuli nälkä ja päätimme tilata ruokaa. Kaukaa viisaana pyysin mukaan kertakäyttövälineet, koska tilasin Kebabin ranskalaisilla. Alkaessamme syömään, ruokailuvälineitä ei löytynyt ja ravintola meni kiinni. Ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin syödä ruoka sormin. Ensin tuntui todella ällöttävälle ja sotkuiselle, mutta kovin nälkäisenä tein sen.
Aloin siinä samalla miettiä tuolla pimeässä parvekkeella istuessamme, miten hyvin meillä onkaan asiat. Monissa maissa ruokaa syödään aina sormin, koska siellä ei yksinkertaisesti ole ruokailuvälineitä. Me istuimme sentään jakkaralla, mutta jotkut syövät lattialla tai maassa. Heillä ei ole juotavaksi kunnolla edes puhdasta vettä ja meillä senkun hanasta valuttaa. Sotkuisen syömisen jälkeen pystyin pestä kädet juoksevalla vedellä ja saippualla, mutta miten ne pienet tummat lapset pesevät käsiään? Jotkut valittavat kun ei ole mieluista ruokaa tarjolla, mutta toisaalla tuollaisesta annoksesta olisi syönyt jo monta nälkäistä lasta. Asiaa voisi laajentaa, vaikka kuinka pitkälle vaatteisiin, ilmastoon, terveydenhuoltoon jne...

 Moni asia on niin suhteellista, mutta yksi on varma. Meidän jokaisen tulisi kiinnittää enemmän huomiota niihin asioihin, jotka ovat hyvin ja olla kiitollisia. Elämään mahtuu haasteita, mutta annammeko niiden täyttää mielemme ja puheemme? Jokaisella löytyy varmasti asioita, joista olla kiitollinen ja iloinen. Emme aina muistakkaan, miten hyvin täällä Suomessa asiat ovat verrattuna muihin maihin. Sosiaaliturva jo pelkästään pitää huolta jokaisen perustarpeiden täyttymisestä. Pienistä ilon pisaroista voi kasvaa ajan myötä suuri tulviva lähde, joka leviää ympärillekin. Ollaan täyttämässä omaa ja toistemme elämää noilla ilon pisaroilla. <3