Eilen koettiin liikuntaa, luontoa, yhdessä olemista ja selviytymistä.
Päätin ekstempore lähteä lasten kanssa vähän retkeilemään, jotta pihamme remontti edistyisi paremmin. Aina ensimmäisenä lasten pitää sanoa vastalause, mutta aiemmin luvatut vaahtokarkit laittoivat miettimään asiaa uudestaan. Lupasin viedä pojat lintutornille ja paikallista lentokenttää katsomaan.
Reissussamme oli paljon kehittäviä elementtejä ja lapset nimesivätkin retken "Selviytyjät Suomi- lasten versioksi". Jouduimme aluksi kysymään neuvoa paikallisilta, koska emme löytäneet oikeaa reittiä. Lähdimme saamiemme ohjeiden mukaan kulkemaan hetken ison tien reunassa, joten poikien oli toteltava ohjettani valkoisen viivan ulkopuolella pysymisestä. Metsäpolulle päästessämme isommat lapset menivät edellä, koska he varoittivat edessä olevista haasteista ja minä katsoin takana kaikkien suoriutuvan kulkemisesta. Matkalla löytyi kaatuneita puita joita tuli ylittää ja välillä alittaa. Polku jatkui pitkospuita pitkin, mutta haasteena oli sateen jälkeinen liukkaus ja puiden huono kunto.
Sitten tuli ensimmäinen ylitettävä silta, joka oli osittain lahonnut. Lasten tuli auttaa toisiaan ylityksessä, jottei kukaan pudonnut veteen. Näitä siltoja oli matkalla useampi, jonka jälkeen tulimme suolle. Ensimmäiset alkoivat jo turhautua matkaan, mutta kannustuksella mentiin eteenpäin.
Löysimme reitin varrelta kodan, jonka sisälle pääsi ja siellä olisi voinut tehdä tulet. Tällä etapilla aukesi karkkipussi ja muutaman karkin voimin lapset jaksoivat loppuun asti. Jyrkkien portaiden jälkeen aukesi upeat maisemat ja pääsi hengähtämään. Pojat olivat iloisia ja selkeästi nauttivat retkestä.
Tornista alas tulemisessa piti taas huolehtia toisista, ettei astu sormilla eikä kukaan putoa. Paluumatka sujui reippaammin, koska oli vähän tietoa reitin etenemisestä. Matkamme aikana lapset odottivat ja auttoivat toisiaan sekä kuuntelivat ohjeitani. Tätä oli ilo seurata.
Autolle pääsyn lähestyessä nälkä ja väsymys alkoi hiipiä, mutta vielä jaksettiin käydä katsomassa paikallinen lentokenttä. Pojat olivat ihmeissään nähdessään oikean lentokoneen ja kentän, mistä meidänkin kodin yli lentävät koneet lähtevät. Pikku Karhu sanoi vielä nukkuman käydessä, kuinka kiva retki oli. Tällainen seikkailu tällä kertaa ja katsotaan, mitä ensi kerralla keksitään. Suosittelen lasten kanssa luonnossa liikkumista, koska se on mukavaa yhdessä tekemistä ja kehityksen kannalta todella tärkeää. Pienillä jutuilla voi löytää mielekästä tekemistä ja niistä muodostua mukavia muistoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)