Rikki

Olen kuullut ihmisten puhuvan siitä, kuinka paljon joku on häntä rikkonut tai loukannut. En epäile tai väheksy tätä ollenkaan. Oletko kuitenkaan koskaan ajatellut, kuinka paljon sinä itse saatat rikkoa itseäsi ja muita? Oletko koskaan katsonut peiliin ja miettinyt omaa elämääsi? Se voi olla jollekin todella vaikeaa ja pelottavaa. Itse pysähdyin eilen miettimään, miten paljon olen omilla teoillani aiheuttanut muiden kautta rikkinäisyyttä itsessäni ja muissa ihmisissä. Ei ollut helppo paikka, vaan päinvastoin veti aika nöyräksi ja pieneksi.

Seksuaalisuus on alue, missä rikkinäiset ihmiset varmasti rikkovat eniten itseään ja muita. Toinen suuri osa-alue on ihmissuhteet. Olen elämässäni onnistunut rikkomaan itseäni juuri näillä osa-alueilla ja se tuo kipua sekä häpeää. Avioeron jälkeen oli toisaalta helpompaa elämässä, mutta moni kohta sisälläni paiskautui sirpaleiksi. Koitin kasailla niitä sirpaleita salaa kyynelten sumentamin silmin, enkä nähnyt kunnolla oikeaa suuntaa. En tiennyt enää kuka olin ja yritin etsiä sitä vääristä paikoista. Haluan kaikille ihmisille pelkkää hyvää ja auttaa heidän elämässään, mutta välillä olen "onnistunut" sen myötä rikkomaan itseäni ja ympärilläni olevia ihmisiä. Samalla he ovat rikkoneet minua lisää ja jälleen olen koittanut koota itseäni sirpaleista, mutta nämä ihmiset eivät tienneet mitä tekivät. Osa heistä on jäänyt pois elämästäni, mutta jokaisesta ihmisestä jää jälki sydämeen. Vedänkö puoleeni ongelmia? Kelpaanko kerta toisensa jälkeen tällaisena elämässä mokanneena ja rikkinäisenä? Miksi ne terävimmät sirpaleet eivät voisi pysyä syvällä piilossa? En halua kenenkään näkevän niitä, mutta välillä ne koittavat nousta pintaan ja heijastuvat ulos päin.  

Rakas Jumala, kelpaanko vielä Sinulle, jos kerron kaiken? Sinä tiedät kaiken jo ennen kuin sanon sanaakaan. Olet surullinen, mutta iloitset puoleesi kääntymisestäni. Onneksi tiedän Sinun rakastavan minua, vaikka mokailen elämässäni. Avaat sylisi minulle ja iloitset minun viimein tulevan luoksesi turvaan. Haluan painautua tiukemmin Sinua vasten ja itkeä tällaisena heikkona ihmisenä. Ota minua kädestä kiinni ja näytä elämälleni oikea suunta sekä opeta minua elämään tätä joskus niin vaikeaa elämää. En osaa elää tätä elämää ilman Sinua. En osaa yksin auttaa ihmisiä, mutta tiedän Sinun kanssasi voivani sen tehdä. Anna Isä minulle viisautta kuunnella ja tukea sekä kulkea ihmisten rinnalla. Anna heidän kokea kauttani Sinun rakkauttasi ja minulle viisautta toimia siinä tilanteessa Sinun tahtomallasi tavalla. Kiitos Sinun rakkaudestasi. <3

En halua kantaa vihaa ketään ihmistä kohtaan, enkä katkeroitua. Haluan selvittää ristiriitatilanteet, jos se vain on mahdollista. Äiti opetti minulle lapsena, että riidat tulee sopia ennenkuin aurinko laskee ja tätä olen halunnut opettaa omille lapsillenikin. Anteeksi pyytäminen vaatii joskus nöyryyttä ja rohkeutta, mutta anteeksi antaminen ei välttämättä ole yhtään sen helpompaa. Pyysin eräältä ihmiseltä anteeksi väärinkäsitystilanteessa ja tämä ihminen sanoi, ettei häneltä ole kukaan aiemmin pyytänyt anteeksi. Hän liikuttui anteeksi pyytämisestäni. Minusta on surullista, etteivät ihmiset pyydä anteeksi ja tilanteet jäävät selvittämättä. Sisällä kasvaa pettymys, katkeruus ja viha, jotka eivät kanna hyvää hedelmää. Ne rikkovat vähän kerrallaan ja viimeisen iskun tultua, kaikki särkyy sirpaleiksi. Korjaa iskut ennen kuin tulee se viimeinen isku. Jokainen isku sattuu, mutta koko kuvan hajoaminen on musertavaa. Voit olla kaunis mosaiikki. <3

Lopuksi haluan sanoa, että meillä on mieheni kanssa kaikki hyvin ja tässä postauksessa ei ole hänestä kysymys. Eli parisuhteestamme ei tarvitse huolestua. :)