Pihatöistä päivystykseen

Oikean käden toipumista oli kulunut viikko, kun päätin tehdä kivikkokukkapenkkiä seinän viereen.
Meinasin yhdistää nämä kaksi stooria yhteen postaukseen, mutta se olisi venynyt liian pitkäksi. Siispä aloitan kertomalla, miten päädyin kukkapenkin tekemisestä päivystykseen.  Varoitan jo nyt luvassa olevan verta ja kipua...

Minua turhautti, etten päässyt kunnolla laittamaan pihaa ensin oikean käden kipeytymisen ja sitten toimenpiteen takia. Koska toimenpiteestä oli kulunut viikko ja käsi ei tuntunut kipeälle, ajattelin alkaa varovasti tekemään kivikkokukkapenkkiä talomme seinän viereen. Mieheni kävi ruokatunnilla kotona syömässä ja tuomassa minulle auton. Kävin ostamassa kukat ja kaivoin niille sopivat kuopat. Pyörittelin varovasti kiviä seinän viereen käyttäen enemmän vasenta kättäni. Pyöritin viimeistä isoa kiveä ja jäljellä oli enää viimeinen pyöräytys, jotta kivi olisi sopivalla kohdalla. Tunsin vasemman käden pikkusormessa kovan vihlaisun, kun sormi jäi kiven ja betoniseinän väliin. Otin hanskan pois ja katsoin tuleeko verta. Sitä tuli ja paljon sekä kynsi oli musta. Juoksin sisälle laskemaan kylmää vettä, jotta verentulo tyrehtyisi. Näin ei todellakaan käynyt ja kipu oli kovaa. Otin kylmäpakkauksen avuksi, mutta tunsin jotain olevan pielessä. Soitin päivystykseen kysyäkseni neuvoa, koska olin jonkinlaisessa shokissa. Hoitaja pyysi tulla näyttämään sormea varmuuden vuoksi. Vedin paperitupun sormen ympärille ja lähdin ajamaan. Minua huimasi kamalasti ja vointi oli huono, mutta selvisin kunnialla perille asti.

Hoitaja katsoi sormea ja verta valui solkenaan. Hän kysyi, oliko kivi nyrkin kokoinen vai isompi.  Sain selittää sen olleen oikeasti iso. Hänen mielestään sormi oli turvoksissa ja hieman vinossa sekä kynsi repsotti, joten laittoi minut jonottamaan lääkärille pääsyä. Hoipuin toiseen odotustilaan uuden taitostupun kanssa. Odotustilassa oli iäkkäämpi rouva ja lohdutteli heidän saavan sormeni kuntoon. Hän kertoi kuinka hänen sormensa oli jäänyt joskus mankelin väliin, eikä päässyt pois ennenkuin joku tuli töistä kotiin. Valitettavasti tuo ei lohduttanut tai auttanut heikkoon olooni. Lääkäri katsoi sormen ja oli sitä mieltä, että se kannattaisi kuvata. Taas jouduin pyytämään uudet taitokset, kun verenvuoto ei alkanut tyrehtymään. Kuvissa näkyi kynnen alareunassa olevan luun murtuma (tai oikeastaan jonkinlainen murskaantuminen). Lääkintävahtimestari taivutteli metallilastan ja puhdisti sormen. Verta oli vuotanut runsaasti jo kolme tuntia, mutta lääkärin mielestä kynnelle ei tarvinnut tehdä mitään. Sormi tuettiin viereistä sormea vasten ja tehtiin paksu paketti, jotta verenvuoto tyrehtyisi. Lastahoitoa olisi kaksi viikkoa, eikä mitään kontrollia. Paketti pitäisi kotona päivittäin availla ja putsailla sormea.

Ensimmäiset pari päivää pidin kädessä kantosidettä, jotta varmasti muistan olla käyttämättä sitä ja lapsen ymmärtäisivät paremmin sormen olevan oikeasti kipeä. Perjantai-iltana aloin avamaan pakettia mieheni henkisellä tuella. En ehtinyt saada edes sormea näkyviin, kun minua alkoi huimata ja tuli huono olo. Taitokset ja muut laput olivat liimaantuneet verellä sormeen kiinni ja sain tehdä töitä saadakseni ne irti. En saanut puhdistettua sormea, koska olo oli niin huono. En ala avaamaan tässä enää tarkemmin, mille sormi näytti. Soitin päivystykseen ja kävin seuraavana päivänä hoitajan vastaanotolla puhdistuttamassa sormea. Tämä oli hyvä, koska koko paketti lastaa myöten jouduttiin vaihtamaan verellä sotkeentumisen vuoksi. Samalla paljastui irtoavan kynnen lisäksi sentin leveä haava sormen päässä. Haava näytti sille, että olisi tulehtumassa. Tänään menen vuorostaan terveyskeskukseen, jotta arvioivat haavan tilanteen. Täysin kuntoon tulemiseen menee pitkä aika ja aion seurata murtuman parantumista kriittisesti sekä tarvittaessa pyytää uutta kuvausta.  Tämän viikon olen vielä periaatteessa "kädetön", mutta oikeaa kättä pakko käyttää. Painavien juttujen nostelua koitan nyt välttää toipumisajan, jotta oikean käden toipumisessa ei tule takapakkia. Mieheni on ihanasti auttanut minua mm. ruoan pilkkomisessa ja suihkussa.

Nyt täytyisi yrittää ottaa rennosti ja varovaisesti, jottei uusia tapaturmia synny ja nykyiset paranisivat kunnolla. Olen lahjakkaan tapaturma-altis, mutta onneksi minulla on huolehtivainen ja kärsivällinen mies. Tässä rennosti ottamisessa ja avun tarvitsemisessa on minulle opettelua...