torstai 30. toukokuuta 2019

Sähellystä ja Kohellusta


Oletko ystäväpiirissäsi se joka aiheuttaa tilannekomiikkaa tahtomattasi? Osaatko itse nauraa näissä tilanteissa vai haluaisitko vajota maanrakoon? Minulle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Kysyin ystäviltäni mieleen jääneitä kommelluksiani, joita kirjoittaisin tähän esimerkiksi.


"Talviset retket, kun olit eksyksissä heikoilla jäillä ja kännykästä loppui akku."

"Kun veit meidät ”oikoreittiä” ryteikön läpi."

”Ajoitte harhaan. Liekö johtunut sinun höpötyksestäsi? ”
Minulla ei ole todellakaan mikään hyvä suuntavaisto ja uusien reittien oppiminen vie aikaa. Tästä on seurannut erilaisia kommeluksia, jotka eivät aina ole olleet niin mukavia. Kaikki kuitenkin päättynyt hyvin ja jälkikäteen voinut nauraa niille. Onneksi nykypäivänä puhelimissa on navigaattori ym., joiden avulla on helpompi suunnistaa. Tiukan paikan tullen olen rukoillut Jumalalta neuvoja ja Hän onkin ollut paras navigaattori elämässäni.

” No iliman muuta se, ku laitoit sen poretabletin sinne vichyn sekaan.”
Tämä on nolo stoori ja sain kuulla siitä pitkään. Onneksi osasin itsekin nauraa tilanteelle. Olimme matkalla koulusta kotiin ja minulla oli kamala päänsärky. Olin ostanut vichy-pullon ja löysin repustani Panadol pore-tabletin. Sen enempää ajattelematta murensin tabletin vichypullooni. Näin järkevästi ajatellessani se ei ollut hyvä idea, koska sehän kuohui ulos pullosta. Hämmennyin tilanteesta niin paljon, etten aluksi tajunnut laittaa edes korkkia kiinni. Pullon sisältö tyhjeni housuilleni ja kaverini autoon. Housuni olivat aivan läpimärät ja istuin vichylammikossa sekä matkaa oli vielä yli tunti jäljellä. Onneksi kaverillani oli toppahousut takakontissa ja bussipysäkillä vaihdoin nuo aivan liian isot housut jalkaani. Sillä välillä kaveri etsi muovipusseja penkille ja laittoi penkinlämmittimen päälle. Penkki oli vielä seuraavanakin aamuna kostea. Onneksi yhteinen ajomatkamme ei ollut ensimmäinen (eikä viimeinen) ja osasin itsekin nauraa tilanteen koomisuudelle. Tästä selvittiin ja jäi hauska muisto.

”Käytiin ottaa siel kirkolla teidän hääkuvia ja otettiin niitä kuvia, missä heitit sen korkkarin ni se lähti nii lennokkaan iloisesti et meinas eka osuu miestäsi ja tokalla heitolla suoraa kameraan.”
Poikani sanoja lainatakseni "hups". 

Eräänä iltana Iso Karhu yritti jättää meidät vessaan jumiin ja käänsin sisäpuolelta ovenkahvaa hieman kovemmin. Siinä kävi hieman hassusti ja kahva jäi käteeni. Se meni keskeltä poikki, enkä tiedä miten se on mahdollista.  
Pojilla on kyllä hauskaa sen jälkeen ja muistuttelevat siitä vieläkin sekä sanovat Peppi Pitkätossuksi. Toinen samanlainen tapaus oli, kun olimme lähdössä reissusta kotiin. Halusin vielä kerran varmistaa kaiken olevan mukana ja pamautin takakontin kannen kiinni. Jotenkenkin siinä vain kävi niin, että rekisterikilpi irtosi toisesta kiinnikkeestä. Monet kerrat olen saanut kotonamme palovarottimet soimaan ja kaatanut kuumat nesteet päälleni.  
Olen onnekas, kun minulla on kärsivällinen ja ymmärtäväinen mies. Minulle sattuu sen verran kaikenlaisia tilanteita, että tarvitsen juuri sellaista miestä. 

Mukaan mahtuu myös tilanteita, joissa olen onnistunut satuttamaan itseni. Olin yläasteella kaverini luona ensimmäistä kertaa ja onnistuin kaatamaat kuumat glögit päälleni sekä heidän parketille. Sain kunnon palovammat ja kaikenlisäksi olin venäyttänyt toisen käteni lentopallossa. Töissä olin unohtanut asukkaan peilikaapin oven auki ja löin pääni suoraan sen kulmaan. Putosin lattialle, kun taju meinasi lähteä. Onnistuin saamaan säilykepurkista niin ison haavan, että hetken mietimme pitääkö lähteä ompeluttamaan. Töissä onnistuin myös taittamaan nilkkani niin, että siitä meni nivelsiteen ja se murtui. 
Näitä tilanteita vaan sattuu, enkä tiedä miten aina onnistun.

Hiljattain kirjoitin siitä, kuinka onnistuin murtamaan vasemman käteni pikkusormen ja oikeaan oli vasta tehty toimenpide. Viimeisin kommellus sattui eilen, kun olin laittamassa mieheni sukulaiselle lakanoita. Kiipesin penkille laittamaan pimennysverhoja kiinni ja alas tullessani astui tyynyn päälle, joka luiskahti pois jalkani alta. Putosin suoraan kirjahyllyn kulmaan ja otin vastaan vasemmalla kädellä (eli tietenkin murtuneen sormen). Selkääni tuli kunnon naarmu ja vasen ranne ollut sen jälkeen kipeä sekä paketoidut sormet. 
Onneksi sormessa oli paksu paketti, mikä suojasi. Hetken hävetti, mutta kaverin auttaessa minut ylös itseäkin jo nauratti. Onneksi viimeisestä selvittiin säikähdyksellä ja pienellä säryllä.

Minulle siis sattuu ja tapahtuu monenlaista, joten on ollut hyvä oppia nauramaan omille mokille. Tässä vain murto-osa minun kommelluksistani. Kaikille sattuu joskus vahinkoja ja ei niihin (yleensä) kuole. Kaveripiirissäni ja sukulaisteni kesken jo tiedetään, miten olen tapaturma-altis. Äitini ehdotti tapaturmavakuutuksen ottamista. Pikku Karhu on samanlainen "säheltäjä", enkä ihmettele yhtään mistä hän on sen perinyt. Ympärilläni olevilla ihmisillä ei ole ainakaan tylsää kanssani ja saamme yhdessä nauraa. 

Onko sinulle jäänyt mieleen joku minun komellukseni? Millaisia kommelluksia sinulle on sattunut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...