tiistai 25. kesäkuuta 2019

Saavuttamattomia Unelmia


" Kyynel toisensa jälkeen pudonnut pitkin poskia. Mukanaan ne tuoneet ovat tunteita ja unelmia monia. Kuka näkee, kuka kuulee vai kaikuvatko huudot vain tyhjinä tuuleen. "
Näin kirjoitin erääseen Instagramin kuvan kuvatekstiksi ja se pitää sisällään saavuttamattomia unelmia, pettymystä itseä kohtaan ja kiukuttelua Jumalalle sekä pientä kateutta muille ihmisille.

Hieman pinnallinen unelma, mutta silti minulle tärkeä löytyy omasta kropasta. Lasten syntymän jälkeen en ole saanut kroppaani enää timmiin kuntoon ja se harmittaa kovin. Nyt minulla on ollut puoleksi vuodeksi ilmainen salikäyttö, uimahalli ja personal trainer. Joka kerta vuosien aikana kun aloitan motivoituneena treenaamisen, iskee kamala flunssakierre. Tähän puoleen vuoteen mahtunut monia vastoinkäymisiä, jotka estäneet tehokkaan ja tuloksekkaan treenaamisen. Kuudesta kuukaudesta ainakin kaksi mennyt sairasteluun tai liikuntakieltoon.
Haluaisin erityisesti keskivartaloa kiinteämmäksi, koska se on ollut minun "häpeäpilkkuni".  Joskus häpesin kroppaani niin paljon, etten kehdannut mennä uimahalliin. Mieheni on kuitenkin saanut rohkaistua minua ja nykyään se ei ole mikään ongelma. Nyt pystyn olemaan, vaikka alasti saunassa vieraiden ihmisten kanssa. Silti mieltä kaihertaa kaipuu treenattuun keskivartaloon, jota kehtaisi esitellä.

Toinen unelmani liittyy bloggaamiseen. Aikoinaan Jumala antoi minulle idean tästä blogista ja halusin aloittaa kirjoittamaan anonyyminä, jotta voin tehdä sitä täysin rehellisesti ja avoimesti ja rohkaista muita oman elämäni kautta. Olen vuosien varrella itsenäisesti opetellut kirjoittamista ja samalla se on ollut minulle keino prosessoida elämääni. Keväällä aloin haaveilemaan blogin kehittämisestä ja bloggaamisessa sekä kuvaamisessa kehittymisestä. Toistaiseksi minulle ei ole auennut uusia ovia yrityksistä huolimatta  ja se on ollut aika kova pettymys.
Kolmantena haaveena on löytää oma paikkani ja merkitys tässä kaupungissa. Koen Jumalan johdattaneen meidät juuri tänne, joten Hänellä varmaan on joku suunnitelma. Tähän liittyy monia asioita, joten taidan kirjoittaa tästä myöhemmin aivan oman postauksen.

Toisinaan minusta tuntuu muiden saavan minun unelmani omaan elämäänsä ja koen silloin pettymystä itseäni kohtaan. Samalla olen kuitenkin aidosti todella iloinen ja onnellinen muiden ihmisten puolesta. Elämässäni toteutui viime kesänä unelmia omakotitalosta ja opiskelusta. Uskon Jumalan antaneen minulle vuoden aikana uusia unelmia. Vaikeinta on odottaa niiden toteutumista ja sitä toteutuvatko ne koskaan. Onneksi voin jättää kaikki haaveeni, toiveeni ja pettymykseni Jumalalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...