Luin tällä viikolla Raamatusta kohtaa, jossa puhuttiin alastomien vaatettamisesta ja omansa jakamisesta (Jos haluat, katso Jesaja 58:6-11). Minulle nousi voimakkaana ajatus, että minun tulisi selvittää ottavatko maahanmuuttajien vastaanottokeskukset lahjoituksia vastaan. En ole aiemmin ollut missään tekemisissä vastaanottokeskusten enkä oikein maahanmuuttajienkaan kanssa. Soitin paikalliseen vastaanottokeskukseen ja sieltä vastasi iloinen nainen, joka kertoi heidän vastaanottavansa lahjoituksia. Heillä oli huutava pula juuri tuollaisista vaatteista ja tavaroista, joita minä en ollut saanut myytyä. Minulla nousi aivan kylmät väreet pintaan ja alkoi melkein itkettää. Koin että saisin tuolla lahjoituksella olla välittämässä Jumalan rakkautta ihmisille, joilla ei ole mitään.
Kävin kaikki kaappimme läpi ja saimme mieheni kanssa kasaan noin kolme säkillistä ja yhden pahvilaatikollisen tavaroita ja vaatteita, jotka veimme seuraavana päivänä lahjoitukseen. Selitimme Isolle Karhulle, että viemme tavarat ihmisille joilla ei ole mitään. Se herätti myös hänessä kiinnostusta aihetta kohtaan.
Monille meistä kertyy tavaraa nurkkiihin. Tarvitsemmeko niitä kaikkia? Minun mielestäni välillä on hyvä tehdä kunnon suursiivous ja laittaa turhat pois. Itselläni tulee aina välillä oikein ärsytys tavaramäärää kohtaan ja silloin laitan kaiken turhan pois. Osan myyn kirpputorilla ja osan vien lahjoituksena. Toki ajan saatossa sitä kertyy taas lisää. En halua kuitenkaan omistaa liikaa tavaraa, koska kun lähdemme täältä maan päältä emme saa mitään mukaamme. Mille rakennamme sydämemme? Aineelliselle vai aineettomalle? Onko sinulla turhaa tavaraa? Mitä teet/voisit tehdä niille ?
Näihin kysymyksiin lopettelen tältä erää. :)
P.S. Kuvat Googlen kuvahausta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)