Kirjoitin alkuvuodesta toiveita ja haaveita tälle vuodelle. Huomasin jo kolmen kuukauden jälkeen, että osa oli ehtinyt toteutua. Ajattelin nyt palauttaa mieleeni ja teidän mieliinne haaveitani ja mitä on vielä toteutumatta. Samalla voitte itse miettiä, mitä haluatte toteutuvan vielä tämän vuoden puolella.
<3 Toivoin mieheni töiden jatkuvan ja keväällä kirjoitin siitä, että varmuudella ne jatkuvat ensi kevääseen. Nyt tilanne onkin se, että hän sai toiselta paikkakunnalta vakituisen viran. Emme ole siis muuttamassa, vaan hän ajaa tuon 45min. työmatkan. Minä päätin kesällä, että palaan takaisin töihin 1.9.2016. Pikku Karhu on silloin jo pari vuotias ja voi olla että kaipaan silloin jo töihin. Nyt tuntuu haikealle, mutta tässä on vielä vuosi aikaa nauttia kotona olemisesta. Helpottavaa on se, että olen tehnyt päätöksen eikä asia roiku ilmassa. Inhoan epävarmoja asioita ja epätietoisuutta. Olen alkanut haaveilla jatkokouluttautumisesta, mutta katsotaan milloin sen aika on.
<3 Toivoin että voisimme olla mieheni kanssa edes yhden viikonlopun vain kahdestaan. Keväällä kirjoittelin onnessani tulevasta Nouse Suomi- tapahtumasta ja kylpyläviikonlopusta. Asiathan eivät menneet niinkuin olimme suunnitelleet. Siitä voitte lukea tarkemmin aiemmista teksteistäni. Pääsin kuitenkin tuohon viikonloppuun pikkusiskoni kanssa ja se teki hyvää meille molemmille. Saimme mieheni kanssa tuon yhden ihanan reissun lähtiessämme viettämään hääpäiväämme. Reissu ei kestänyt kokonaista viikonloppua, mutta oli kyllä silti ihana ja saimme keskittyä vain avioliittoomme.
<3 Olen käynyt seurakunnassa vähintään joka sunnuntai. Olen viime aikoina lukenut Raamattua päivittäin. Minulla on puhelimessani Raamattusovellus, josta voin valita eri osa-alueista lukusuunnitelmia. Suunnitelman aloitettuani sovellus muistuttaa minua kohdan lukemisesta. Olen kokenut tämän hyväksi. Siemailen aamukahviani ja luen tuon pienen kohdan Raamattua. Siitä on hyvä aloittaa päivä. Koen päässeeni lähempään suhteeseen Jumalan kanssa. Erilaisten kriisien kautta olen huomannut, että Jumala on se keneen voin ainoastaan ja oikeasti luottaa sekä turvata 110%. Jumala on myös se joka voi oikeasti auttaa, eikä Hän häviä mihinkään meidän töppäilessämme.
<3 Olen kyllä saanut lisää rakkautta Jumalaa, itseäni ja muita ihmisiä kohtaan. Tätä kaipaan vielä lisää. Olen saanut olla tukemassa ihmisiä vaikeina aikoina ja olen saanut rohkaista omien vaikeiden tilanteideni kautta. Lisäksi olen saanut rukoilla monien puolesta. Silloin kun ei löydy sanoja tai tilanne tuntuu kovin ikävältä, voimme yhdessä kääntyä Jumalan puoleen ja rukoilla apua. Saamme myös kiittää yhdessä. Sain rukoilla ensimmäistä kertaa iäkkään isoäitini puolesta "Herran siunauksen" hänen sairasvuoteellansa. Tämä oli minulle iso asia.
<3 Olen saanut syventää ystävyyttäni uusien ystävieni kanssa. Minusta on ollut ihanaa kokea molemmin puolista ystävyyttä.
<3 Kesällä sain itseäni niskasta kiinni ja aloin käydä säännöllisesti lenkillä ja salilla/uimassa. Salilla käyminen on olosuhteiden pakosta jäänyt vähemmälle, mutta lenkkeilystä olen pitänyt kiinni. Usein minulla on Pikku Karhu mukanani, mutta hän on niin rauhallista lenkkiseuraa, ettei hänestä ole mitään haittaa matkassa. Olen myös tehnyt joitain jumppia iltaisin kotona. Ostin kesällä kaveriltani aktiivisuusrannekkeen ja olen ollut todella tyytyväinen. Se motivoi minua liikkumaan. Lenkkeilyssä olen hyödyntänyt myös Sportstracker-sovellusta ja mielestäni on kiva nähdä lenkin vauhtia ja pituutta. Olen huomannut liikunnan auttavan niin paljon henkiseen ja fyysiseen jaksamiseeni. Tästä tavasta haluan ja aion pitää kiinni. Olen saanut itseäni timmimpään kuntoon, mutta vielä en ole aivan tavoitteessani. Lisäksi olen alkanut juomaan enemmän vettä, joka auttaa myös hyvinvointiin ja painon pudottamiseen. Taas kerran löytyi hyvä sovellus. :D Latasin sellaisen sovelluksen joka laskee juuri minulle sopivan vesimäärän päivässä ja muistuttaa juomisesta.
<3 Jumalan ihmeitä olen joitain saanut nähdä, mutta kaipaan niitä vielä lisää loppuvuodelle.
<3 Tämä on ollut todella rankka vuosi, mutta olen saanut huomata tämän olleen kasvun vuosi. Olen saanut kasvaa äitinä, vaimona ja ihmisenä. Näin koen olevani edes hieman parempi noissa. Toki aina parantamisen varaa löytyy ja sitä jää loppuvuodellekin.
Vielä muutama kuukausi aikaa yllättyä iloisesti näiden haaveiden ja tavoitteiden suhteen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)