Syksy on melkein aina ollut minulle vaikeaa aikaa. Masennuin ensimmäisen kerran teini-ikäisenä ja se ajoittui syksyyn. Sen jälkeen syksyt ovat olleet enemmän tai vähemmän vaikeaa aikaa minulle. Teini-iän jälkeen vaikeimmat syksyt ovat varmaankin olleet, kun siskoni kuoli ja v. 2013 romahtaessani. Jo se saa minun mielialani hieman laskemaan, kun huomaan kukkien alkavan lakastua ja lehtien kellastuvan sekä putoilevan. Siitä tiedän että syksy on tulossa. Syksyllä se harmaus, pimeys, sade ja synkkyys valtaavat mielenikin. Turhauttaa myös tietoisuus siitä, ettei oikein pääse lasten kanssa ulos, jos aina vain sataa. Se puolestaan aiheuttaa heissä turhautumista. Valon määrä vähenee ja se lisää väsymystäni. Puoleen päivään mennessä meinaan nukahtaa, ellen saa kahvia. Lenkkipolulla eivät enää linnut laula, eikä siellä oikein ole tunkua ihmisistäkään. Kaikki vetäytyvät kotikoloihinsa.
Tämä syksy on ainakin tähän asti ollut poikkeus. Olen toistaiseksi ollut jaksava ja iloinen. Olen koko kesän käynyt säännöllisesti lenkillä tai kuntosalilla ja yritän pysyä siinä syys- ja talvikaudenkin. Se on fakta että liikunta vaikuttaa niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin hyvinvointiin. Kun liikunta on tapa, lähteminen sinne tuntuu helpommallekin. Lisäksi olen siivonnut kaappeja ja laittanut kotia syyskuntoon. Ei tarvitse sitten niistä ainakaan stressata, jos voimat hiipuvat. Harmaina päivinä olen kyllä väsynyt, mutta mieli ei ole toivoton. Olen kiitollinen siitä, että näin pitkään on ollut aurinkoisia ilmoja ja siitä energiasta jota on vielä riittänyt.
Sitä en tiedä miten syksy tulee menemään, mutta sitä ei kannata murehtia etukäteen. Jos jotain olen elämässä oppinut niin sen, ettei tulevaa kannata murehtia. Eletään tässä päivässä ja nautitaan tämän päivän iloista.
Miehellenikin syksyt ovat vaikeaa aikaa. Valon määrän vähentyminen vaikuttaa häneen, eikä herääminen ole niin helppoa kuin kesällä. Meillä on onneksi mennyt hieman vuorovuosin nuo rankimmat syksyt. Mieheni vanhemmat lupasivat tänä syksynä lainata kirkasvalolamppuaan, joten katsotaan onko siitä meille mitään apua.
Onneksi syksyihin löytyyy kaikkia apuja, jos haluaa ottaa vastaan; myydään kirkasvalolamppuja ja kirkastuvia herätyskelloja, on keskusteluapuja sekä tarvittaessa lääkitystäkin. Toiset syövät d-vitamiinia ja muita vitamiinivalmisteita. Jotkut aloittavat uuden harrastuksen. Mielikuvitus on vain rajana keinoihin, jotka helpottavat syksyä ja talvea.
Iso Karhukin on nyt syksyn tullen valitellut enemmän väsymystään ja iltaisin uni tulee hänellekin helpommin. Kun yöt ovat pimeitä, häntä toisinaan pelottaa. Tuon ikäisen mielikuvitus laukkaa ja saunastakin löytyy mörköjä. Luulen väsymyksen johtuvan yöheräilystä. Olen nyt laittanut nukkumaan mennessäni poikien huoneeseen yövalon ja avannut heidän oveaan. Lisäksi jätän vessaan valon ja sen oven rakosilleen. Tämä on hieman helpottanut Ison Karhun nukkumista, eikä hän herää enää joka yö.
Pikku Karhu ei vielä mistään tuollaisista stressaa. Häntä vain ärsyttää, että pitää pukea enemmän vaatteita päälle. Mietittävää meille vanhemmille tuo se, että Pikku Karhu tykkäisi nukkua öisin pimeässä ja Iso Karhu taas ei. Olen virittänyt lelukorin valon eteen, ettei se näkyisi Pikku Karhun sänkyyn, mutta kuitenkin valaisee Ison Karhun puolen huoneesta. Lisäksi olen virittänyt Pikku Karhun sängyn reunaan päiväpeiton, ettei valo loistaisi niin kovasti. Aamuisin hän herää aiemmin kuin kesällä, mutta en tiedä johtuuko se valosta vai jostain muusta. Tiedä näitä lasten kuvioita aina. :D
Millainen sinun syksysi on? Vaikuttaako se sinun mielialaasi? Mikä sinua auttaa jaksamaan pimeän kauden yli?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)