Lähdimme perjantaina ajamaan vasta iltapäivällä, koska mieheni oli töissä. Vaihdoimme appivanhempieni kanssa autoja päittäin, koska heillä on tila-auto. Olin pakannut ja laittanut kaiken valmiiksi, jotta pääsisimme heti lähtemään. Isolle Karhulle lainasimme ipadia, koska hän ei viihdy automatkoilla. Minua jännitti automatkat kovasti, koska Isolla Karhulla on taipumusta matkapahoinvointiin. Automatka kesti noin kuusi tuntia ja siihen päälle tunnin ruokatauko. Siunasimme matkamme ja lähdimme liikkeelle.
Alkumatka sujui hyvin. Pikku Karhu katseli maisemia ja Iso Karhu pelaili ipadilla. Me kuuntelimme musiikkia ja jutustelimme. Reilun parin tunnin ajomatkan jälkeen Pikku Karhulla iski nälkä ja hän oli kovin tyytymätön. Pysähdyimme Abc:lle syömään ja jaloittelemaan. Pojat olivat onnessaan leikkinurkkauksesta, eikä haitannut yhtään vaikka ruuissa kesti 20 minuuttia. Vaihdoimme Pikku Karhulle vaipan ja yöpuvun, jonka jälkeen matka jatkui. Ilta aloi hämärtää, mutta pojat sinnittelivät hereillä. Pikku Karhu viimein luovutti hieman ennen kahdeksaa (normaalisti käy nukkumaan seitsemän aikoihin). Iso Karhu sanoi moneen kertaan, että häntä väsyttää kovasti ja haluaisi päästä nukkumaan. Kehoituksista huolimatta ei halunnut laittaa silmiä kiinni. Pysähdyimme pikaisesti vaihtamaan kuskia ja laitoimme Isolle Karhulle yöpuvun. Sitten hänkin luovutti.
Olimme perillä noin puoli kymmeneltä ja meitä odotti valmiit pedit. Pojat heräsivät auton pysähdyttyä. Molemmat söivät vielä pienen iltapalan ja sitten oli iltapesujen aika. Pikku Karhulle annoin poikkeuksellisesti maitopullon sänkyyn, jotta hän nukahtaisi uudestaan ennenkuin uni menisi kokonaan ohi. Iso Karhu nukahti todella helposti. Pian kömmin itsekin nukkumaan.
Hääaamuna olimme pihalla, kun mieheni laittoi meille ruokaa. Pikku Karhu ehti hyvin nukkua päiväunet ennen häihin lähtemistä. Minä meikkasin ja mieheni silitti hänen sekä poikien puvut. Ehdimme jopa ajoissa lähtemään.
Iso Karhu sai olla sormuspoikana ja kävellä ensimmäisenä kirkkoon sormuksen kanssa. Pikku Karhu tuhosi oman rusettinsa jo puoli tuntia ennen vihkimistä. Iso Karhu suoriutui aivan ihanasta tehtävästään ja oli todennut morsiamellekin :Älä huoli, ei mua ees jännitä yhtään". Kyllä äidillä oli tippa linssissä, kun tuo komea nuori mies asteli urkujen soidessa alttarille. Perässä tietysti tulivat kauniit kaasot ja häikäisevä morsian. Pikku Karhu ei jaksanut istua paikoillaan, vaan sähelsi kaikkea. Lopulta mieheni meni hänen kanssaan kirkon takaosaan katsomaan leluja. Iso Karhu jaksoi yllättävän hyvin tilaisuuden loppuun. Hääparin kävellessä ulos kirkosta, he näyttivät niin rakastuineilta, onnellisilta ja helpottuneilta. Kirkon pihalla teimme kunniakujan ja siirryimme ottamaan yhteiskuvaa koko porukalla. Tämän jälkeen pääsi onnittelemaan hääparia. Ennen kun pääsimme hääparille asti, Pikku Karhu oli heittänyt tutin moneen kertaan maahan ja taputellut kaikki edessä olijat läpi.
Lähdimme ajamaan juhlapaikalle, eikä sinne onneksi ollut pitkä matka. Juhlat pidettiin morsiamen suvun "mökillä". Kyseessä oli iso maalaistalo, jonka pihapiirissä oli kaksi lämmintä ulkorakennusta. Lisäksi pihalle oli pystytetty iso teltta. Talon yläkerrassa oli ainakin kolme makuuhuonetta ja "liikuntasali". Siellä oli huone, missä oli koripallokorit, sählymaalit, puolapuut, leluja, liaani sekä patjoja. Jokaisen pikkupojan unelmapaikka. Kun löysimme tuon paikan, siellä viihtyivät myös meidän lapset. Pihalla he ensin kiukuttelivat, kun oli tylsää ja nälkäkin jo oli. Pian pääsimme syömään. Ruokana oli savuporokeittoa. En ollut aiemmin maistanut tuollaista, mutta hyvää se oli. Ruokailu vain oli aikamoista sähläämistä lasten kanssa. Lopulta kaikki saimme suurin piirtein syötyä ja siirryimme pihalle. Tässä vaiheessa onneksi löysimme tuon mahtavan salin. Vapaata oleskelua ja jutustelua ja aika pitkälti. Pikku Karhu kaatoi ulkotulia (jotka eivät siinä vaiheessa onneksi palaneet), heitteli muita lapsia omenoilla ja juoksenteli ympäriinsä.
Ohjelmaosuudessa oli tietysti puheita, jotka olivat tietysti liikuttavia. Hääpari sai leikkiä "kenkäleikkiä" ja he olivat noin 80% samaa mieltä eri asioista. Se kertoo jotain homman toimivuudesta. Lisäksi oli kilpailu, jossa kolme paria paketoivat vain kahdella kädellä lahjapaketin. Hääpari voitti tuon kisan. Vielä oli hääparin välinen kilpailu, jossa sulhanen keräsi kaikkien miespuolisten nimmarit ja morsian kaikkien naispuolisten nimmarit. Kaasot lauloivat todella kauniisti ihanan laulun hääparille. Ilta alkoi jo kovasti viiletä ja olimme kaikki aivan jäässä. Pikku Karhua alkoi jo kovasti väsyttääkkin.
Olimme jo lähdössä, kun morsiamen äiti "pakotti" meidät ottamaan kakkua ja muita herkkuja. Puhui niin hyvin, ettei kauaa edes tarvinut suostutella. Olihan tiedossa jätskibaarikin. Iso Karhu sai hääparilta kiitokseksi värityskirjoja ja kyniä. Niistä oli iloa sitten kotimatkalla. Kun viimein maltoimme hyvästellä kaikki ystävät ja hääparin, pääsimme lähtemään autolle. Paluumatka kesti puoli tuntia ja lapset olivat aivan sippejä.
Olimme yöpaikassa noin kahdeksan aikoihin ja lapset olivat yhdeksään mennessä unessa. Mieheni haki meille vielä läheisestä pizzeriasta iltapalaa. Pakkasimme suurimman osan tavaroista, ettei aamulla tarvinnut. Saimme seuraksemme erään toisenkin perheen. Rouvan olimme pari kertaa nähneet, mutta mies ja vauva olivat uudet tuttavuudet. Juttelimme hetken heidän kanssaan ja painuimme nukkumaan.
Lähdimme aamulla jo yhdeksän jälkeen ajamaan, jottei menisi yömyöhään kotiin palaaminen. Pääsimme jopa suunnilleen aikataulussa lähtemään, emmekä tainneet unohtaa mitään, eikä hajotettu mitään. Vain yksi sukka hukkui Pikku Karhulta. Tämä meni siis hyvin tähän asti. Alkumatkalla jo Iso Karhu aloitti kitinän, että "milloin olemme perillä ja on nälkä ja kaikkea." Lopulta hän rauhoittui ipadin kanssa. Pikku Karhu nukahti tunnin ajomatkan jälkeen ja nukkuin noin puolen tunnin unet. Minäkin nukahdin jossain vaiheessa hetkeksi. Pysähdyimme noin kolmen tunnin ajomatkan jälkeen syömään ja vessaan. Matka jatkui taas ja Iso Karhu ei olisi jaksanut enää matkustaa. Kaikenkaikkiaan matkat menivät kuitenkin yllättävän hyvin ottaen huomioon, että mukana oli kaksi pientä ja aktiivista poikaa. Olimme joskus kolmen jälkeen kotona. Kaikki meni hyvin, kunnes kannettiin tavaroita sisälle. Isolla Karhulla oli lahjakassissa värityskirjat ja ipad. Kassissta jotenkin petti pohja ja ipad putosi lattialle. Sen näyttöön tuli särö, mutta onneksi appivanhempani eivät olleet vihaisia. Sanoivat ipadin olevan jo sen verran vanha, että ei varmaan olisi kauaa muutenkaan kestänyt. Onneksi se kuitenkin vielä toimii säröstä huolimatta.
Reissu oli rankka poikien kanssa, mutta halusimme ehdottomasti olla koko perhe paikalla juhlistamassa juuri tuota hääparia. Lisäksi Isolla Karhullahan oli kunniatehtävä. Morsian on todella rakas meidän perheelle ja olemme odottaneet tätä hetkeä kauan. Sulhasta emme vielä kovin hyvin tunne, mutta uskon että meillä on aikaa tutustua paremmin. Ainakin morsian näyttää todella onnelliselle, kun heidät näkee yhdessä. Tämä kertoo siitä, ettei tuo sulhanen voi olla muuta kuin mukava. Pääasia minulle on, että morsian on onnellinen ja löytänyt ihmisen, kenen kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä. Jumala siunatkoon heidän liittoaan.
(juhlapaikalta ei valitettavasti ole kuvia, koska aika meni Pikku Karhun perässä juoksemiseen... :D )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)