Lapsille uusia kokemuksia

Voimani alkoivat loppuviikosta olla sen verran finaalissa, että äitini pyysi meidät heidän luokseen. Lähdimme siis viikonlopuksi jälleen maalle. Poikien kanssa maalla olo on helppoa, koska siellä on paljon tilaa. Tavaraakaan ei kovin paljon tarvitse mukaan, koska meille löytyy sieltä mm. joitain vaatteita, lakanat, pyyhkeet ja vaipat. Aina ei tarvitse pärjätä itsekseen, vaan on viisautta myös osata pyytää/ottaa apua vastaan. Sitä tässä elämässä ainakin minä olen saanut/saan opetella. Omat voimavarat ja rajat on hyvä tunnistaa.

Illalla kävimme saunassa ja vietimme Ison Karhun kanssa joka perjantaista herkkuiltaa. Se on hänelle todella tärkeä ilta. Kun sitten laitoin Isoa Karhua kahdeksan jälkeen nukkumaan, simahdin itsekin täysin. Havahduin jossain vaiheessa yöllä, että olin nukahtanut. Tämä taitaa kertoa unen tarpeesta.

Lauantaiaamuna olimme Ison Karhun ja papan kanssa tutkimassa meidän autoa. Isosta Karhusta oli hurjaa, kun auto nostettiin nosturille ja se näytti paljon isommalle kuin maassa. Hän katseli uteliaana auton alle ja toimi tärkeänä "apupoikana".
Tämän jälkeen hän pääsi mummin kanssa hakemaan läheisestä kanalasta kananmunia. Hän sai nähdä läheltä oikeita kanoja ja heittää niille ruokaa. Tullessaan takaisin poika kertoi tohkeissaan kukon vahtivan, että kaikki kanat saavat ruokaa ja sitten vasta se itse syö. Tuosta reissusta riittää kerrottavaa pitkäksi aikaa.

Lounaan jälkeen Iso Karhu lähti papan mukaan kuljettamaan hiekkaa paikasta toiseen. Hän on ollut monet kerrat traktorin kyydissä. Pikku Karhun mennessä päiväunille, minäkin menin hetkeksi lepäämään.

Kun Iso Karhu tuli takaisin mummilaan, askartelimme tulevaa joululahjaa (en kerrokkaan kenelle ;) ). Hän pääsi ensimmäistä kertaa tekemään askartelua, jossa käytettiin kuumaliimapistoolia. Koska liima oli todellakin kuumaa, Ison Karhun tehtävä oli antaa minulle herneitä liimattavaksi.

Iso Karhu lähti tädin kanssa "metsäseikkailulle" keräämään käpyjä ja me Pikku Karhun kanssa vuorostamme pääsimme papan mukaan.  Pikku Karhu pääsi ensimmäistä kertaa traktorin kyytiin, mutta odotti innolla ja pärisi kovasti; "pappa pryy, pappa pryy". Päästyämme traktorin kyytiin, Pikku Karhu oli sylissäni aivan paikallaan ja seurasi tarkasti. Luulin hänen jo nukahtaneen, mutta hän oli vain niin keskittynyt ja innoissaan. Kun oli aika tulla ulos traktorista, raukka ei olisi millään halunnut ja alkoi itkemään.

 Paljon touhua mahtui viikonloppuun, mutta samalla minä sain hieman levättyä. Minusta on ihanaa, kun meidän lapsilla on mahdollisuus päästä tutustumaan pienestä pitäen kaupunkielämän lisäksi myös maalaiselämään. Nyt olemme jälleen kotona ja huomenna starttaa uusi viikko.

Oikein ihanaa alkavaa viikkoa sinulle! :)