Meillä aamut alkavat edelleen 05-05.30, kiitos kellojen käännön joka vaikuttaa edelleen. Päivät kuluvat kuitenkin nopeasti, koska touhua on monenlaista. Illalla lapset menevät nukkumaan jo seitsemältä, joten minulle jää hetki omaa aikaa ennen kuin menen itse nukkumaan.
Mieheni on edelleen sairaalassa, eikä kukaan tiedä milloin hän kotiutuu. Vointi ei ole hirveästi kohentunut, mutta kuitenkin joukossa on ollut muutamia ihan ok hyviä päiviä. Asiat voivat joskus mennä kovin solmuun, niin solmuun ettei itse edes näe, miten ne solmut saisi auki. Joskus täytyy mennä kauas nähdäkseen lähelle. Tämä on ollut/ on hyvää aikaa koittaa saada tuota vyyhtiä aukeamaan.
Pojat ovat ottaneet tämän tilanteen ihmeellisen rauhallisesti, eikä Iso Karhu juurikaan kysele isiä. Laitamme isille ääniviestejä ja kuvia lasten touhuista. Se on Isosta Karhusta hauskaa. Iltaisin molemmat käyvät nätisti nukkumaan ja Iso Karhu on nukkunut nyt tällä viikolla joka yö omassa sängyssä. Iltaisin ovat kovin väsyneitä, kun päivät touhuavat 110% tahdilla. Uskon monen asian vaikuttavan heidän rauhallisuuteensa. Meillä kotona oli syksyllä kovin kireä ilmapiiri ja kyllähän lapset vaistoavat. Nyt meillä on rauha maassa ja he tietävät konkreettisesti missä isi on. Olemme käyneet yhdessä katsomassa isiä ja mieheni on ollut parilla kotilomalla.
Kävimme maanantaina sairaalassa perhetapaamisessa (psykoedukaatio), jossa katsottiin poikien henkistä vointia tämän tilanteen keskellä sekä meidän parisuhteen hyvinvointia. Poikien voinnissa ei ollut mitään huolestuttavaa, joten heidän ei tarvi jatkossa noille tapaamisille välttämättä tulla. Olen toiveikas noiden tapaamisten suhteen ja toivon kovasti niistä olevan meille apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)