keskiviikko 1. kesäkuuta 2016

K-E-S-Ä

Tämä on viimeinen kesäni ennen töihin paluuta ja aion nauttia siitä lasten kanssa.
Iso Karhu on vain heinäkuun pois päiväkodista, koska liian pitkällä lomalla hän vain turhautuisi. Meillä on kuitenkin viisi päivää viikossa aikaa tehdä kaikkea kivaa.

Olemme nauttineet tästä alkavasta kesästä jo todella paljon. Ihanaa kun saa olla vähissä vaatteissa ja näin ulos lähteminenkin on paljon helpompaa. Olemme välillä syöneet parvekkeella. Ison Karhun ollessa päiväkodissa ja Pikku Karhun päikkäreille, olen hetken jopa ottanut aurinkoa kahvikupposen kanssa.

Kesällä on niin kaunista: kukat kukkii, puut ovat vihreitä, meri kimaltelee, linnut laulaa ja lokit huutaa ja vaikka mitä muuta. Silloin itsenkin tekee mieli laittaa nätit vaatteet päälle ja lakata kynnet.

Kesäsuunnitelmia?

Me varmaan vietämme aikaa isovanhempien mökillä, jossa pääsee saunomaan aitoon puusaunaan ja uimaan sekä lenkkeilemään. Lisäksi varmaan viihdymme maalla vanhempieni luona. Iso Karhu aloitti pari viikkoa sitten jalkapalloleikkikoulun, joka on kesä-, elo-, ja syyskuussa keskiviikkoiltaisin. Se on Ison Karhun ja Isi Karhun yhteinen harrastus.

Heinäkuun alussa lähden Ison Karhun kanssa kahdestaan Kansanlähetyspäiville Ryttylään. Tämä on meidän kahden laatuaikareissu ja meinaamme yöpyä teltassa. Odotan innolla tätä, mutta Iso Karhu ei vielä tiedä reissusta. Odotus voi tuntua muuten liian pitkältä, kun ei ymmärrä vielä aikakäsitteitä.

Isovanhemmat suunnittelivat jotakin reissua Ison Karhun kanssa, mutta se on vielä täysin auki. Voi olla, että menemme ystäväni kanssa käymään Korkeasaaressa tai Linnanmäellä (tai molemmissa).
En halua turhan tarkasti suunnitella, koska sitten tulee pettymyksiä jos suunnitelmat eivät onnistukkaan.

Haluan kuitenkin viettää aikaa lasten kanssa ja nauttia kesästä sekä kaikesta siitä mitä se pitää sisällään. <3 Nauttikaa tästä kesästä juuri sellaisena kuin se tulee. <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi. Arvostan sitä. :)

Ympyrä sulkeutuu

  Ympyrä sulkeutuu, kun suljen oven viimeistä kertaa. Olen viimeisen vuoden kipuillut tämän blogin kohtaloa ja tuntunut, että siitä olisi ai...